Jouluvalokiertueella

Amerikassa on jouluvalojenkin laittaminen lähtenyt lapasesta. Ja se näkyi myös normaalissa katukuvassa paikallisilla asuinalueilla. Ja kun nyt kerran olimme täällä, niin miksei sitten lähdettäisi metsästämään parhaimpia jouluvaloja naapurustostamme!

 

Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image 
Image

Aurinkoista Joulua!

Jouluaatto on valjennut tännekin puolelle maapalloa, aurinkoisena ja tyynenä. Eilen tunnelma täällä oli kuin Nooan arkissa; vettä satoi kuin saavista kaatamalla koko päivän ja veden pinta nousi monissa paikoissa lähikaduilla. Tämä tietenkin oli juuri uuden (käytetyn) kolmipyörän ajamisen makuun päässeestä ja erinomaisilla kuravaatteilla varustetusta (kiitos Mummo!) pikku V:stä aivan mahtavaa. Meillä ei ole ohjelmassa sen kummempaa jouluhulinaa, mutta kalkkuna, puuroriisiä ja yksi paketti pikku V:lle on hankittu. Eikä pidä tietenkään unohtaa spektaakkelinomaista piparkakkutaloa (Ikean ja perheemme Insinöörin yhteistyötä). Meidän aikuisten ainoa joululahja tänä vuonna on oikeat juoksurattaat! Kävimme äsken testilenkillä ja laheasti kulki verrattuna Suomeen jääneisiin cityrattaisiin, jotka olivat myös juoksukäytössä melkein 2,5 vuotta. Suomalaiset jouluperinteet eivät suinkaan pääse täällä unohtumaan, sillä tämän hetken hittikirjaa, Miinan ja Manun jouluaattoa, luetaan monta kertaa päivässä.

1-DSCF5081

1-DSCF5061

7-DSCF5110

4-DSCF5091

Hyvää ja tunnelmallista Joulua! Toivoo Ville, Anne ja pikku V

Tuttuja juttuja

Ensimmäisiin päiviin Yhdysvalloissa on mahtunut aikaerosta toipumisen lisäksi kuumeista asunnon etsintää, hieman vähemmän kuumeista päivähoitopaikkoihin tutustumista, kaupoissa (erityisesti niiden lähes satumaisilla vihannes- ja hedelmäosastoilla) haahuilua ja mahdottomasti ajelua sinne tänne mahdottoman isolla vuokra-autolla. Pikku V onkin näinä päivinä pohdiskellut tapahtumia: ”Tultiin lentokoneella Amerikkaan” , ”Nyt ollaan perillä täällä Amerikassa” ja  ”Mennään ajamaan meidän isolla autolla”. Hän myös haluaisi nukkua autossa. Alamme siis kotiutua tänne.

1-DSCF4786

Järjestystä näihin päiviin ovat tuoneet tutut asiat eli villasukat – asunnossamme on kylmä ja silloin kun ei ole, täällä leimuaa epäilyttävä kaasulämmitin, aamuisin (lue: kuudelta) syöty kaurapuuro – kaurahiutaleita löytyy iloksemme jokaisesta kaupasta ja kaurapuuroa on tarjolla jopa kahviloissa, tosin pähkinöillä ja kuivahedelmillä tuunattuna, sekä palauttava liikunta. Villen lähtiessä juoksulenkille pikku V totesi osuvasti: ”Isi karkasi”.

Minä puolestani onnistuin karkaamaan eilen zumba-tunnille. Zumban vetäjä oli ulkoiselta olemukseltaan tutun ohjaajani (pirteä ja hoikka suomalainen Sanna) vastakohta (kaikkea muuta kuin pirteä ja hoikka afroamerikkalainen Johnny) mutta meininki oli samaa hauskaa ja hikistä liikuntaa hyvän musiikin tahdissa. Olin tunnin ainut uusi osallistuja ja tälle(kin) tiedolle taputettiin ja hurrattiin kovaäänisesti. Sillä zumba-tunnilla jolla olen Suomessa käynyt, on huutanut ainoastaan ohjaaja. Täällä huusivat kaikki ja se oli alkuihmetyksen jälkeen ihan hauskaa. Tällä tunnilla myös zumbattiin ringissä, jonossa ja pareittain. Löytyipä tunnilta myös Hollantilainen tyttö, joka oli asunut Helsingissä vuoden verran ja kaipaili Suomen neljää vuodenaikaa. Poistuin paikalta kävellen (kyllä vain, tällä alueella on kävelyteitä), eikä vastaan tullut yhtään ristinsielua jalkaisin. Autoilijoita riitti.

Jetlagia ja byrokratiaa

Viikko on kohta vierähtänyt lennoista ja aikaerorasitus painaa edelleen. Kaikki menisi hyvin jos pikku-v nukkuisi aamuyöstä että me muutkin pääsisimme nukkumaan aikaerorasitusta pois, mutta se nyt ei ole ollut kovin helppoa aamuöisin. Onneksi viime yönä pääsimme harppauksen pidemmälle kun v nukahti eilen päivällä puoleksi tunniksi autossa ja muita päiväunia ei sitten nukuttukaan. Illalla klo 18:sta eteenpäin oli täysi työ pitää kaveri hereillä ja viimein klo 21 saimme iltapalan (v:n ekat iltapala murot tässä hätätilanteessa!) alas ja miehen nukkumaan. Ja nyt nukuttiin sitten onnellisesti aamuun asti aina klo 7:ään.

Täkäläiset rakastavat byrokratiaa! Meille tarjottiin asuntoa Stanford Westin asunto-alueelta ja sinne tarvittiin todistus tilin saldosta viimeisen 90 päivän ajalta englanniksi. Ja Osuuspankkimme nettipankissa ei tietenkään ollut englanninkielisiä tiliotteita, joten aloitin illalla klo 22 soittokierroksen Osuuspankkiin ja tehokkaan 4h:n jälkeen kello 02 viime yönä minulla oli allekirjoitettu saldotodistus pankista englanniksi. Tosin, kirjoitin sen itse – pankki vaan laittoi puumerkit alle. Tänään se oli sitten kovaa valuuttaa kun saimme hakemuksen lähetettyä!

Valton syöttötuoliin muuten oli US Customs & Border Protection porannut kolme reikää! Kaikki muut kamat pääsivät ehjänä perille. Myös kannettava kovalevy, jossa meidän koko digitaalinen elämämme on varastoituna vaikka se otti kunnon pudotuksen Helsinki-Vantaalla laukkupinon päältä. 2 vuotias poika, 2 aikuista ja 13 matkalaukkua lentokentällä oli yllättävän haasteellinen logistinen ongelma.

Perillä!

Reilu vuosi takaperin katselin lentokoneen ikkunasta hämärässä loistavaa San Franciscoa ja sitä ympäröivää Piilaaksoa. Kovin montaa yksityiskohtaa tämän näkymän lisäksi en tuosta reissusta sitten muistakaan; taisin jännittää edessä olevia työhaastatteluja aika tavalla. Vuoteen on mahtunut paljon suunnitelua, säätämistä ja sen sellaista. Toissapäivänä vihdoin lensimme Suomesta Kaliforniaan (kuvissa tunnelmia lennoilta) ja laskeuduimme tuolle samaiselle lentokentälle. Olemme nyt parin päivän ajan toipuneet aikaerosta ja asettuneet taloksi väliaikaiseen kotiimme Menlo Parkiin. Tarkoituksemme olisi tutustua Kaliforniaan koko kolmen hengen perheemme voimin. Tämä blogi kertoo näkemästämme ja kokemastamme täällä.

1-IMG_2064

2-IMG_2071

3-IMG_2094

4-IMG_2099