Terveisiä Suomesta!

Olemme Pikku V:n kanssa olleet nyt ”kesälomalla” täällä Suomessa kaksi viikkoa. Poika on päässyt mummon ja tätiensä hoitoon ja leikkimään serkkujen kanssa. Itse olin kuluttanut kaikki lomani Amerikkaan muuton yhteydessä, joten valitettavasti itse en ole juurikaan ehtinyt  lomailla täällä. Mutta se ei ole onneksi hirveästi haitannut. Olemme tehneet Pikku V:n kanssa päiväretkiä sukulaisten ja tuttujen luokse kahvittelemaan, syömään ja saunomaan. On ollut todella mukavaa nähdä heitä pitkästä aikaa!

Kun tulimme kaksi viikkoa sitten tänne ja anoppini haki meidät veljeni luota, jossa olimme olleet ensimmäisen yön, oli erittäin mielenkiintoista seurata kuinka Pikku V oli aivan välittömästi tuttu mummon kanssa, vaikka ei ollut nähnyt häntä livenä yli seitsemään kuukauteen. Videopuhelut, joita meillä on ollut mummolaan noin pari kertaa kuukaudessa, ovat toimineet mainiosti. En usko että ilman videopuheluita olisi tuttavuus tullut aivan yhtä nopeasti. Oli mahtavaa kuulla sitten ensimmäisen päivän iltana kun Pikku V sanoi ”Haluan että mummo laittaa minut nukkumaan!”.

Yksi Suomen vierailun ihmeellisimpiä asioita on oikeastaan ollut että vasta täällä olen ymmärtänyt kuinka monia Suomessa itsestään selvyyksinä pitämiäni asioita on ollut valtavasti ikävä siellä rapakon toisella puolella. Kirjoitan tässä nyt muutamasta.

Sukulaiset ja tutut Kaikista tärkein motivaatio tänne Suomeen tulemiseen on tietysti kaikki rakkaat sukulaiset ja tutut, joita on ollut aivan mahdoton ikävä. Kävin PK-seudulla serkkuni häissä ja moikkaamassa muumamia kavereita ja oli erittäin mukava nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Myös kaikkia sukulaisia ja tuttuja täällä kotiseutuni ja Pikku V:n mummolan liepeillä on ollut kiva nähdä.

Suomen kesä Vaikka Palo Altossa on maailman paras sää, minulla on ollut valtavasti ikävä Suomen vehreää kesää. Tämä kesä on ollu vielä erityisen vehreä! Vielä keväällä vaikutti että Palo Alto on vihreä paikka, mutta viimeistään toukokuussa oli kaikki nurmikot, joita ei automaattikastella aivan kuivuneet aivan keltaisiksi. Sellainen näyttää Suomen kesään tottuneelle melkoisen oudolta. Ja ihmeellistä kyllä, se että sää vaihtelee, on myöskin mukavaa. Täällä on ollut lämpimiä päiviä, kylmiä päiviä, kuivia päiviä ja sateisia päiviä. Tämä ei ole minua haitannut lainkaan. Vaihtelu virkistää!

Sauna Palo Alton helteiden vuoksi ei siellä ole kovinkaan paljoa tehnyt mieli saunoa. Mutta kun pääsin täällä saunaan taas pitkästä aikaa, niin kylläpä tuntui mukavalta. Sähkösauna, puusauna ja savusauna – kaikki ovat olleet oikein nautinnollisia. Ja kiinteänä osana saunomista Suomessa on järvessä uiminen. Merivesi on Kaliforniassa ympäri vuoden aivan jäätävän kylmää. Uima-altaita löytyy jokaiseen lähtöön, meidänkin asuntokompleksissa on kaksi allasosastoa, mutta ne eivät tunnu miltään verrattuna uimiseen ihanassa Suomalaisessa järvivedessä. Uima-altaiden suurin ongelma on että niissä on suolaista vettä, mihin minä en ole tottunut lainkaan.

Ruisleipä Suomessa on sanonta ”syödä kuin leipää”, jota muualla ei oikein ymmärretä. Amerikassa leivän funktio on vain pitää kädet puhtaana kun syödään leivän välissä olevaa paksua kasaa täytteitä. Useimmiten täytteitä on selkeästi paksummin kuin itse leipää. Suomessa taas leivänpäälliset ovat vain ja ainoastaan mausteita. Itse pääartikkeli on itse leipä, jota syödään kuin leipää. Ruisleivän kohdalla tämä korostuu eritoten – sitä vaan ei voi saada riittävästi. Onneksi anoppini on leivontataitoinen ja leivoimme viikko sitten yhdessä 18 ruisreikäleipää. Nam! Otan sitten täältä mukaan ruisjauhoja ja leivän juuren mukaan, jotta voin sitten Kaliforniassa leipoa niitä itse lisää. Onneksi matkatavara-allokaatiomme paluumatkalla on 200kg, joten 10kg ruisjauhoja ei  tunnu missään.

Helsinki Kylläpä näytti kesäinen Helsinki komealta! En ollutkaan ymmärtänyt kuinka mukava paikka se on ollut meille asua. Järkevät etäisyydet. Toimiva julkinen liikenne. Konsertteja, puistoja, turvallista, mukavia ihmisiä yms. yms. Ei ihme että se on ollut vertailuissa aivan kärjen tuntumassa. Harmi, etten voinut jäädä tänne pidemmäksi aikaa.

Salmiakki Helsingin reissullani törmäsin Töölössä ihkaoikeaan SALMIAKKIKIOSKIIN! Voi juma! Missään muualla ei kyllä ymmärretä hyvän päälle niin kuin täällä. Toinen matkalaukkuihin pakattava syötävä artikkeli on tietysti salmiakki. Vaikka Suomessa en aikaisemmin ole salmiakkia nyt hirveästi popsinut, pari kuukautta kokonaan sen ulottumattomissa teki sellaisen tempun, että sitä oli pakko tilata Suomikaupasta 10kg:n paketti. Tämän syömiseen meni sitten noin 2kk. Onneksi työtoverini toi santsipakkauksen työmatkallaan, joten emme me onneksi kokonaan ilman salmiakkia ole olleet. Mutta koska sen saatavuus on erittäin rajoitettua, pitää erityisesti pitää koko ajan huoli, että se ei lopu varastosta.

Mustikka Maailmani romahti keväällä aikaisemmin, kun tajusin, että blueberry ei olekaan mustikka. Eikä mustikkaa saa Amerikasta oikeastaan mistään. Homma alkoi vähitellen aueta, kun järestään kaikki paikalliset ”mustikat” maistuivat aivan hirveiltä. Pienen tutkinnan jälkeen selvisi totuus. Kerrataan se nyt vielä:

Miksi meitä opetetaan ala-asteella väärin?!?! Eikä tämä ole vain amerikan- ja brittienglannin eroja vaan yös brittienglannissa, jota Suomenkin kouluissa opetetaan, bilberry on mustikka ja blueberry on pensasmustikka. Minäkin kyselin vuokraisännältä, että mitä sitten tehdään, kun (ei siis jos) poikamme tahraa vaalean kokolattiamattomme mustikkatahroihin (käänsin tietysti blueberry stains). Viesti ei oikein mennyt perille, koska pensasmustikalla on kirkas neste, eikä sillä saa tahroja aikaan parhaalla tahdollakaan! Toisaalta, ei niitä pensasmustikkatahroja nyt ole muutenkaan tullut, sillä ne maistuvat niin pahoilta, että ne jäävät meidän perheen osalta kyllä kauppaan pilaantumaan. Maultaan mustikka ja pensasmustikka ovat melko kaukana toisistaan. Mutta enivei, KYLLÄ OLI SITTEN MUSTIKKA HYVÄÄ! Kiitos anopille, kälyille ja naapurin Pirkolle, jotka ovat niitä meille tuolta maastosta poimineet!

Mämmi Pääsiäinen rapakon takana piti viettää ilman mämmiä, tuota suurta suomalaista herkkua. Onneksi tämän pystyi nyt ottamaan takaisin, sillä anoppini oli Pääsiäisenä tehnyt mämmiä ison erän ja pakastanut siitä osan. Pikku V ja minä olemme täällä nauttineet aidosta itsetehdystä mämmistä maidon kanssa ja kyllä on ollut hyvää. Mielenkiintoista kyllä, että parhaimmat suomalaiset herkut valmistetaan ruisjauhosta, vedestä ja suolasta  pelkästään!

Kotikalja Ehkä yllättävin makuikävä, johon täällä olen törmännyt on kotikalja! Olin aivan unohtanut kuinka hyvää sekin on. Pitää ehkä ottaa pari pakettia mukaan, jotta voimme sitten kotona herkutella sillä.

On myöskin mukavaa, kun ventovieraat eivät koko ajan kysele, että kuinka voit tänään ja kaikkia vastaantulijoita ei tarvitse tuijoittaa silmiin ja hymyillä legohymyä.

Viikon päästä ollaan taas takaisin kotona. Osan näistä voi Amerikkaankin mukaan ottaa, mutta rakkaat sukulaiset ja tutut ja Suomen kesä jäävät valitettavasti tänne.

3 viikkoa

Kolme yötä sitten saattelin Villen ja pikku V:n lentokentälle. He matkustivat Suomeen seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Pikku V:lle oli kerrottu reissusta jo hyvissä ajoin etukäteen ja hän oli reippaasti lähdössä lentokoneella mummolaan ja pelaamaan jalkapalloa serkkupoikien kanssa. Äiti oli tässä tilanteessa kyllä hieman vähemmän reipas; oli haikeaa ja vähän pelottavaa (viime viikon uutiset samalta lentokentältä taustalla kummitellen) nähdä pienen perheeni katoavan turvatarkastuksen portista.

Untitled-2

v&v

kone

Onneksi matka oli kuulemma mennyt loistavasti ja matkalaiset pääsivät turvallisesti perille! On todella omituista, että kolmeen viikkoon täällä kotona ei ole ketään muuta kuin minä. Olen yrittänyt ajatella tämän niin, että minulla on kesäloman sijasta eräänlaista työlomaa. Mitäköhän muuta sitä keksisi?

Helteinen viikonloppu

Viime päivinä täällä Palo Altossa on ollut kuumaa. Kuuma tarkoittaa täällä sitä, että päivällä on 33-37 celsiusta, mutta aamuisin ja iltaisin voi silti olla mukavan viileää. Lauantaiaamuna suuntasimmekin aamuvirkkujen (lue lapsiperheiden) jazz-konserttiin tuohon kampukselle ilmastoituun konserttihalliin.

07-DSCF5995

01-DSCF5957

Pikku V kyllä keskittyi lähinnä juoksemaan portaita edestakaisin, kuten monet muutkin pienimmistä konsertin kohderyhmään (3-10 vuotiaat) kuuluvista. Kampuksella on siis meneillään useamman kuukauden kestävä Jazz-festivaali, ja osa tapahtuman konserteista on suunnattu lapsille. Tarkoituksena on innostaa lapsia ja nuoria musiikin pariin.

03-DSCF5968

04-DSCF5973

Kampusella ei tule pyörittyä kovin usein (mikäli töissä käyntiä ei lasketa), vaikka se on todella kiva paikka ja siellä myös tuntuu tapahtuvan aina kaikenlaista mielenkiintoista. Konsertin lisäksi näimme lentävä auto-installaation (kaivurin alustalle rakennettun 50-luvun Chevyn), söimme lounaaksi oikeita Amerikkalaisia (lammas-/kana-) hampurilaisia ja törmäsimme sattumalta yhteen suomalaiseen kesäopiskelijaan.

02-DSCF5961

05-DSCF5989

Viikonloppu myös jatkui kulttuuririentojen merkeissä. Sunnuntaina ajelimme Pridea juhlivan San Franciscon läpi Golden gate-sillan toiselle puolelle Sausalitoon museoon.

photo (9)

15-DSCF6046

Bay Area Discovery Museum osoittautui välittömästi hitiksi. Tämä museo ei oikein vastaa sitä miten museo Suomessa mielletään. Se koostuu erilaisista työpajoista, joissa saa ihan luvan kanssa hyppiä, kiipeillä, ryömiä, kaivaa, lapioida, soittaa, sutata, maalata, loiskuttaa, roiskia ja mikä parasta, kastua!

08-DSCF5996

09-DSCF6006

1-DSCF6013

10-DSCF6010

12-DSCF6020

13-DSCF6025

14-DSCF6029

1-DSCF6031

Onneksi kassiin oli pakattu varavaatteet! Pieni tutkijamme nukahti melko pian auton takapenkille neljän tunnin museossa riehumisen päätteeksi. Kivaa oli ja tänne mennään varmasti toisenkin kerran!