Vauvaa odotellessa

DSCF4700

Jos olisimme Suomessa, olisin jäänyt viimeistään tänään äitiysvapaalle. Koska olemme täällä Kaliforniassa, odottelen vauvan syntymää – yllätys, yllätys – töissä käyden. Koska pikku V syntyi hyvin lähellä laskettua aikaa, oletan että edessä on noin 5 viikkoa töitä. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tämä tuntuu todella oudolta käytännöltä. Monet työtehtävät ovat hankalia vauvamahan kanssa, puhumattakaan siitä, että töissä käyminen alkaa ottaa voimille aika tavalla. Töissä on myös vaikea suunnitella asioita, kun ei tiedä kuinka kauan siellä viellä pystyy olemaan. Vauvan syntymän jälkeen saan olla 6 viikkoa palkallisella työkyvyttömyysvapaalla ja siihen päälle 6 viikkoa lähes palkattomalla ”vauvaan sitoutumis” (baby bonding) -vapaalla.

On aika huvittavaa, kuinka raskauden aikana täällä kehotetaan välttämään monia asioita; muun muassa pyöräilyä (kaatumisriskin takia), lämpimässä vedessä uimista sekä saunomista (en edes tiedä minkä takia). Töissä käymistä synnytyksen käynnistymiseen asti pidetään kuitenkin täysin normaalina; oma lääkärini kertoi, että raskausoireiden takia lääkäri ei voi määrätä sairaslomaa. Omia sairaslomapäiviä (joiden määrä riippuu omasta työsopimuksesta, esimerkki tyypillisestä vuosilomasta ja sairaslomasta: 2 viikkoa vuosilomaa, joka sisältää sairaslomapäivät) sen sijaan saa halutessaan käyttää. Jos sairaslomalle joutuu jäämään ennen vauvan syntymää, se vähentää aikaa, jonka saa olla poissa töistä synnytyksen jälkeen. Onneksi olen ollut tähän mennessä terve ja voinut olosuhteisiin nähden hyvin. Täällä ajatellaan, että perheen perustaminen on jokaisen oma valinta, joten muiden, ja etenkään työnantajan, ei katsota olevan velvollisia tukemaan perhettä siihen liittyvissä asioissa. Perheen saa perustaa, mutta se ei saa vaikuttaa työpanokseen.

Suomessa raskauden seurantaa hoitaa neuvolan terveydenhoitaja ja synnytyksessä apuna on kätilö. Lääkäriä tavataan normaalisti sujuvan raskauden aikana vain muutamia kertoja. Täällä meno on huomattavasti lääkärivetoisempaa. Raskauden seurantaa hoitaa tyypillisesti raskauksiin ja synnytyksiin erikoistunut lääkäri, joka myös hoitaa synnytyksen. Lääkärien rooli näkyy myös tilastoissa; täällä synnytyksissä päädytään huomattavasti useammin mm sektioon (2008: 30.3%) ja synnytyksen lääkkeellinen käynnistäminen on erittäin tavallista (2012: noin 23%). Uskoisin, että tämä liittyy ainakin osittain kovapalkkaisten lääkärien työvuorojen suunnitteluun. Hoidon kustannukset kattaa pääasiallisesti työnantajan kustantama terveysvakuutus, joten hoito on tavallaan vakuutusyhtiön ja sairaalan välinen lehmänkauppa. Ja rahaa siinä välissä tosiaan liikkuu: tuttavan kaksosten synnytyksen ja kolmen viikon keskoskaappihoidon lasku oli miljoona dollaria. Nämä kaksoset syntyivät raskausviikolla 32 ja lasten äidin ei annettu jäädä töistä pois erittäin tukalasta olosta huolimatta ennen kuin lapset sitten lopulta syntyivät.

Oman lääkärini tapaamisia on leimannut koko raskauden ajan kova kiire. Jollain tavalla on myös ollut koko ajan selvää, että raskauden seuranta on pääasiallisesti voittoa tavoittelevaa toimintaa: mitä pienempi työpanos, sitä useampia potilaita mahtuu yhdelle työpäivälle, ja mitä enemmän kokeita, joista voi laskuttaa vakuutusyhtiötä, sitä enemmän klinikka ja lääkäri saavat rahaa. Oman klinikan palveluita myös markkinoidaan agressiivisesti, eikä niiden laadusta aina kerrota koko totuutta. Erinäisten epämiellyttävien tapaamisten jälkeen päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että yritämme vaihtaa koko klinikan, ja näin ollen myös tämän lääkärin. Nähtäväksi jää, onnistuuko vaihto näin myöhäisessä vaiheessa ja jos onnistuu, onko tämä toinen klinikka ja sen työntekijät yhtään parempia kuin edelliset.

Valmistujaisjuhlissa

DSCF4636

Tänään pikku V:n päiväkodissa juhlittiin valmistujaisia eli päiväkodista syksyllä esikouluun siirtyviä lapsia. Meidän yllätykseksi lapset oli puettu seremoniaa varten amerikkalaisista elokuvista tuttuihin valmistujaiskaapuihin ja nelikolkkaisiin tupsuhattuihin. Tilaisuuden päätähdet olivat ahkerasti harjoitelleet ohjelmaa valmistujaisia varten – päätellen siitä, että pikku V:n ensimmäiset sanat kahtena juhlia edeltävinä aamuina olivat ”En mene tänään päiväkotiin, koska en osaa valmistujaislaulujen sanoja kokonaan”. Ohjelma sisälsikin useita lauluja sekä yhden tanssin ja lapset suoriutuivat ohjelmasta oikein hienosti. Tanssiesityksen aikana pikku V ja hänen paras kaverinsa tosin keskittyivät pääasiassa kiinnittämään hatusta irronnutta tupsua, mutta heillä näytti olevan oikein hauskaa, joten mitäs siitä! Päiväkodin opettajat pitivät tunteikkaita puheita ja seremonian jälkeen herkuteltiin nyyttikestimeiningillä kootuilla tarjoamisilla luokkahuoneessa.

DSCF4659

DSCF4655

Luokkahuone oli koristeltu lapsista kootuilla valokuvilla – jokaisesta lapsesta oli esillä sekä vauvakuva että uusi kuva valmistujaiskaavussa. Lapset saivat esikoulua edeltävän diplomin päiväkodin ”läpäisemisestä”, heidän päiväkotivuodestaan kootun kirjan ja CD:n sekä hauskat tähdenmuotoiset aurinkolasit (varustettuna tekstillä: tulevaisuuteni on niin häikäisevä, että minun täytyy käyttää aurinkolaseja). Opettajat puolestaan saivat lahjakortteja, lasten piirustuksia ja valokuvia.

DSCF4673