Syyskuun kuulumisia

Pikkuneidin syntymästä on tänään tasan 8 viikkoa. Näinä viikkoina täällä on kasvettu kovasti. Oikeastaan kasvuspurtti alkoi jo ennen hänen syntymäänsä: minä tietysti kasvatin vauvamasua 9 kuukautta, mutta nyt en tarkoita sitä. Pikku V:n otti huiman kasvupyrähdyksen heinäkuussa: poika näyttää heinäkuussa alussa otetuissa kuvissa paljon pienemmältä ja nuoremmalta kuin kuukautta myöhemmin. Jopa hänen tukkansa ja silmäripsensä ovat kesän aikana muuttuneet paljon paksummiksi!

DSCF5567

Myös pikkusisko on kasvanut hurjasti. Ihan pieniä vaatteita meillä ei hänelle ollutkaan varattuna, mutta ne vaatteet, jotka olivat 8 viikkoa sitten vielä kovin väljiä, ovat saaneet kummasti täytettä sisälleen. Pikkusisko on osoittautunut paljon nukkuvaksi, tyytyväiseksi vauvaksi. Hänestä on tulossa koko ajan tarkkaavaisempi ja hän on hereillä ollessaan kiinnostunut ympäristöstään, etenkin ikkunoista ja isoveljestä.

DSCF5626

Perheemme kasvoi vauvan syntymän myötä neljän hengen perheeksi. Etukäteen vähän arvelutti, että miten arki alkaa rullaamaan kahden lapsen kanssa, joiden ikäero on niin iso. Oikeastaan perhe-elämä vauvan ja 5-vuotiaan kanssa tuntuu parin kuukauden harjoittelun jälkeen yllättävän mukavalta. Vauva on ensinnäkin yllättänyt ihanuudellaan – jotenkin oli päässyt unohtumaan, miten ihana oma vauva onkaan! Pikku V taas on touhukas, hauska ja (alkupäivien mustasukkaisuuden jälkeen) vauvan suhteen erittäin kärsivällinen poika. Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaankin, koska tekemiset Pikku V:n kanssa keskeytyvät aika usein vauvan vaatiessa hoitoa ja huomiota. Tälläisissa tilanteissa pikku V odottaa ja odottaa ja sitten taas jatketaan. Pikku V:stä on jopa tullut aika tarkka huomioimaan vauvan tarpeita; usein saan ohjeita, kuten: ”nyt pitäisi vaihtaa vaippa” tai ”nyt pikkusisko haluaa syliin”. Vauvan kanssa touhuamisen ohella on tosi mukavaa vaihtelua lennättää leijaa, pelata kimbleä tai katsoa vaikkapa ”Olipa kerran elämä”-jakso pikku V:n kanssa. Tällä viikolla on muuten katsottu jo kahdesti jakso: ”Mikä on solu?” Häntä myös kiinnostaa yhä enemmän laskeminen, lukeminen ja kaikenlainen rakentaminen.

Me vanhemmat olemme jaksaneet vauva-arkeen palaamista pitkän tauon jälkeen ihan hyvin, mutta kyllä täällä on väsymystäkin ilmassa. Ville hoitaa pikku V:n eskariin lähdön ja aloittaa aikaisin työpäivän, joten häntä taitaa väsyttää tällä hetkellä meistä eniten. Minä taas hoidan yöheräilyt. Niistä huolimatta olen jaksanut ihmeen hyvin. Ehkäpä imetyshormoneilla, auringon valolla sekä aamu-unilla on kaikilla osuutta asiaan.

Silloin kun pikku V syntyi, muutos arjessamme oli iso. Jotenkin elämä alkoi pyörimään täysin vauvan ympärillä ja vauvan rytmin mukaan – sitä ennen rytmin ja tekemiset oli saanut päättää itse. Huvittavaa kyllä, nyt meidän rytmiä ei niinkään sanele vauva, vaan pikku V:n koulubussin aikataulu! Pikku V on aina ollut aamu-uninen, joten jännitimme etukäteen, että miten poika herää niin ajoissa, että ehtii herätä, syödä aamupalan ja bussiin, joka lähtee 7.20. Huoli oli turha: koska pikku V:n iltatoimet alkavat tätä nykyä seitsemältä ja kahdeksalta hän on jo unessa, aamut ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin. Kello kolme kotiin palaa (useimmiten) iloinen ja reipas eskarilainen.

DSCF5494

Ihania asioita

Viime aikoina uutisissa on ollut paljon synkkiä uutisia, ja ehkäpä juuri siksi ja sen vastapainoksi olen yrittänyt ajatella elämässämme tällä hetkellä olevia hyviä asioita. Täällä blogissakin on tullut hyvin usein kirjoitettua juuri niistä asioista, jotka Amerikassa ja Kaliforniassa asumisessa erityisesti ärsyttävät. Täällä on kyllä myös paljon sellaista, mistä pidän ja asioita, joita varmasti ikävöin sitten kun emme enää asu täällä.

Tässä siis vaihteeksi lista ihanista asioista, joista osa on pieniä arkipäiväisiä mielen ilahduttajia, ja osa hieman isompia juttuja:

  • Hurja, hurjan kaunis luonto: vuoret, metsät, meri. Lenkkipolun varrella olen nähnyt monena päivänä kolibrin!
  • Auringon valo: sitä on on paljon ja se pitää mielen pirteänä.Screenshot 2015-09-04 22.27.30
  • Ystävälliset, paljon hymyilevät ihmiset: on oikeasti mukavaa, että ihmiset tervehtivät toisiaan ja muutenkin puhutaan muillekin kuin vain tutuille. Tätä ja tähän sopeutumista muuten pelkäsin etukäteen melkein eniten!
  • Lasten läsnäolon huomioiminen: lapsia tervehditään ja puhutellaan siinä missä aikuisiakin tai jopa useammin.
  • Jos joku asia on huonosti, toimitaan sen muuttamiseksi: olen törmännyt useasti tilanteeseen, jossa on otettu ”härkää sarvista” kun joku asia harmittaa. Tuntuu, että täällä Kaliforniassa kuulee valitusta aika harvoin (ihme kyllä, ainakin suomalaisen perspektiivistä tarkasteltuna!). Täältä löytyy sivusto, jossa voi auttaa heitä, joilla asiat ovat tällä hetkellä todella huonosti, heitä, jotka ovat menettäneet kaiken.
  • Fiksut palvelut ja yritykset: doordash (tuo ruokaa lähiravintoloista kotiovelle 45 minuutissa tilauksesta), earthbaby (noutaa kotoa ja kompostoi kompostoituvat, mutta tavalliseen kompostiin kelpaamattomat kertakäyttövaipat), uber (taksipalvelu loistavalla käyttäjäkokemuksella).
  • Hyvä ruoka ja etenkin herkulliset kasvikset ja hedelmät: esimerkkinä avokado, joka on pikku V:n ehdoton suosikki ruokapöydässä ja sattuu myös olemaan täällä kotoperäinen laji. Leivonnaisista suosikkeja ovat baagelit (bagels), kanelileipä (cinnamon bread) ja banaanikakku (banana bread).
  • Jännittävä työ ja mukavat työkaverit.
  • Nämä kolme:

Neiti-Vatén-San-Jose-newborn-photographer-14