Jouluterveiset!

Vietämme nyt neljättä Joulua täällä Kaliforniassa. Ensimmäinen Joulu vuonna 2012 kului pääasiassa muutosta ja jetlagista toipuessa sekä kaikkea uutta, kuten väliaikaisen asuntomme kaasulämmitystä, ihmetellessä. Seuraavana vuonna, 2013, kävimme innokkaasti Suomessa Joulun vietossa, mutta jetlag ei tuntunut loppuvan lainkaan pimeyden takia. Päätimme, että emme enää reissaa pimeän talven aikana Suomeen. Vuonna 2014 kävimme joulukuussa Hawaijilla ja vietimme sen jälkeen rauhallisen joulun aivan oman perheen kesken. Vuonna 2015 Joulun vietimme Kalifornian visiitillä olleen tuttavaperheemme kanssa täällä meidän kotona ja olimme panostaneet kunnolla suomalaisiin perinneruokiin.

Tämän Joulun vietämme taas kotona ja se tuntuu jo tutulta ja mukavalta. Tarkoitukseni on kirjoittaa ihan lähiaikoina lisää kuulumisistamme ja myös kertoa marraskuisesta Etelä-Kalifornian ja Grand Canyonin reissustamme. Tämä kuva on otettu auringonlaskun aikaan Crystal Cove State Parkissa, joka sijaitsee Los Angelesin eteläpuolella.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2017!

dscf9442-edit

 

Ensimmäinen koulusyksy

Blogikirjoituksissani on ollut hyvin pitkä tauko tyttäremme syntymän jälkeen. Syksy on mennyt kuin siivillä ja aikaa ja energiaa ei ole jäänyt enää kirjoittamiseen. Olen lupaillut bloggausta Pikku V:n esikoulun aloituksesta ja tässäpä tämä nyt sitten vihdoin ja viimein on. Huomenna alkaa kevätlukukausi, joten nyt on viimeinen hetki saada syyslukukausi pakettiin.

Kaliforniassa koulujen aloitusikä on 5 vuotta. Jos lapsi on syntynyt 1.9. 2009 – 31.8.2010 voi lapsi aloittaa Kindergartenin (eli esikoulun) elokuussa 2015. 1.9. – 31.12.2010 syntyneet voivat aloittaa Transitional Kindergartenin, joka on esi-esikoulu. Aloittamista voi myös lykätä vuodella, jos vanhemmat niin haluavat. Pikku V on syntynyt elokuussa, joten jos hän aloittaisi koulun elokuussa 2015, hän olisi yksi luokan nuorimmista ja vuoden odottamalla hän olisi yksi luokan vanhimmista oppilaista. Mietimme viime keväänä pitkään kumpaan ratkaisuun päätyisimme Pikku V:n kanssa. Esikouluunkin ilmoittauduttiin jo helmikuussa ennen kuin olimme varmoja että Pikku V aloittaisi siellä nyt syksyllä 2015.

Ratkaisun tähän tarjosi avoimien ovien päivä. Kävimme tutustumassa kouluun ja vaikutti siltä että Kindergarten ei paljoakaan eroa siitä päiväkodista, jossa Pikku V tuolloin oli. Pikku V:n päiväkodin opettaja oli myös sitä mieltä että Pikku V on kypsä aloittamaan koulun. Päätimme että koulu alkaa siis elokuussa 2015 ja ensimmäinen koulupäivä oli 18.8.2015.

DSCF5387
Bussia odottamassa ensimmäisenä kouluaamuna

Kindergarten, eli paikallinen esikoulu, on täällä ala-asteen yhteydessä ja jo paljon koulun kaltaisempi kuin suomalainen esikoulu – ainakin verrattuna siihen mitä se oli minun aikanani. Oppivelvollisuus alkaa jo Kindergartenista ja päättyy vasta lukioon (High School) kolmentoista vuoden päästä. Suomalainen oppivelvollisuus on siis 3-4 vuotta lyhyempi.

Koulupäivä alkaa joka päivä aamuherätyksellä kello 6:45. Olimme etukäteen pelänneet miten nämä aamut sujuisivat, mutta ongelmia on ollut yllättävän vähän. Pikku V on ollut hyvin reippaana lähdössä liikenteeseen. Tärkein tekijä onnistumisessa on ollut tarkat nukkumaanmenoajat. Kouluaamujen herätysten vuoksi tietysti viikonloppuaamuinakin herätään sitten ennen seitsemää.

Pikku V kulkee bussilla sekä kouluun että koulusta kotiin. Tämä on ollut erittäin kätevää perheemme päivittäisen logistiikan kannalta. Bussi lähtee aamulla klo 7:25 alle sadan metrin päästä kotioveltamme. Itse koulu alkaa klo 8. Ensimmäiset kaksi kuukautta Kindergarten päättyi joka päivä klo 11:30. Lokakuusta lähtien viikkoon tuli kaksi pidempää päivää. Puolet luokasta on tiistaina ja puolet torstaina klo 14:15 asti. Keskiviikkona on koko koulupiirin laajuinen lyhyt päivä ja koulu päättyy klo 13:15.Iltapäivällä poika tulee kotiin koulusta tai koulun yhteydessä olevasta iltapäiväkerhosta klo 14:50 tai keskiviikkoisin 14:20. Täytyy vain muistaa mennä ajoissa pysäkille odottamaan. Bussista hyppää ulos reipas poika joka on innokkaasti menossa kotiin syömään välipalaa.

DSCF5500
Ensimmäinen koulupäivä ohi!

Pikku V käy Stanfordin kampuksen kupeessa olevaa julkista ala-astetta, Amerikkalaiseen tapaan koulut arvostellaan tarkalla arvosteluasteikolla sillä hyvät koulut vaikuttavat paljon vanhempien päätökseen muuttaa eri alueille ja tietysti alueiden hintoihin. Tämän koulun arvosana on 10/10, Palo Alto-tyyliin.

DSCF6383

Koulu on periaatteessa ilmainen, mutta vanhempaineuvosto (PTA, Parent Teacher Association) ja Palo Alton koulupiirin laajuinen vanhempien verkosto (PiE, Parents in Education), ovat erittäin hanakasti kinuamassa lahjoituksia joka välissä. Suositeltu lahjoitusten määrä on noin 2000 dollaria per perhe per vuosi. PTA rahoittaa opiskeluvälineitä, tarvikkeita, tietotekniikkaa yms. PiE maksaa apuopettajien ja erikoisopettajien ja muun erikoishenkilökunnan palkkoja.

DSCF6381
Koulun kirjasto, jossa on myös tietokoneluokka

Vaikka julkinen koulu onkin ”ilmainen”, kustannuksia lisää merkittävästi meidän kohdalla iltapäivähoito, sillä koulupäivähän kestää vain 3.5 tuntia useimpana päivänä viikossa. Pikku V:n iltapäivähoito maksaa 130 dollaria per viikko. Useimmissa koulupiireissä koulubussi on ilmainen, mutta paloaltolaiset maksavat kumpaankiin suuntaan kulkevasta koulubussista 480 dollaria per lukukausi tai 960 dollaria per vuosi. Palo Alton ala-asteisiin vain tähän kulkee bussi. Kaikkiin muihin lapset pitää viedä autolla tai kävellen. Ja tännekin merkittävä osa lapsista viedään ja haetaan katumaastureilla. Ja aamu- ja iltapäiväruuhkat ovat sen mukaiset. Meidän kannaltamme bussi on oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto, sillä koulu on Stanfordin kampuksen toisella puolella ja sekä kiertäminen että kampuksen läpi ajaminen ruuhkassa on hyvin hyvin hidasta.

Yksi amerikkalaisen ala-asteen ero suomalaiseen on että yksi opettaja opettaa vain yhtä ikäluokkaa vuodesta toiseen. Oppilaiden opettaja vaihtuu siis joka vuosi. Oppilaiden luokkatoverit sekoitetaan myös joka vuosi. Suomessahan koko ala-asteen ajat lapsilla on samat tai lähes samat luokkatoverit ja opettajakin vaihtuu vain kerran tai kahdesti ensimmäisen kuuden vuoden aikana. Tämä tehdään uskoakseni kahdesta syystä: jotta oppilaat tutustuisivat mahdollisimman moneen ikätoveriin. Sosiaaliset suhteet ovat erittäin tärkeitä. Ja että opettajalle riittää tehdä vain yksi opetusmateriaali, jota voi sitten paukuttaa vuodesta toiseen. Pikku V:n opettaja on opettanut Kindergarten-luokkaa 30 vuotta ja samassa luokkahuoneessa 15 vuotta. Luokat on nimetty rakennuksen kirjaimen ja luokkahuoneen numeron mukaan, eikä luokka-asteen mukaan. Kindergarten luokkia on kolme D-1, D-2 ja P-1. Ihmettelin pitkään että miksei vain voisi olla 1 A, 1 B ja 1 C ensimmäiselle luokalle ja niin edespäin.

DSCF6382
Pikku V:n koululuokka.

Koulun pihalla on kaksi parakkirakennusta, joissa on iltapäiväkerho. Opettajat hakevat lapset koulusta ja järjestävät ohjelmaa iltapäiväksi. Pikku V on  puolipäiväisessä iltapäivähoidossa ja on tykännyt siitä kovasti. Siellä syödään lounas ja leikitään, askarrellaan ja kuunnellaan satuja.

DSCF5463
Lapset matkalla iltapäiväkerhoon
DSCF5469
Satutuokio

Pikku V on ainoa esikoululainen, joka kulkee iltapäiväbussilla koulusta takaisin kotiin. Muut kaverit jäävät sinne vielä kolmeksi-neljäksi tunniksi ja vanhemmat hakevat heidät sitten kuuden maissa kotiin. Pikku V:n koulupäivälle tulee pituutta matkoineen päivineen noin seitsemän ja puoli tuntia, joka on mielestämme viisivuotiaalle jo aivan riittävän pitkä päivä. Kavereiden koulupäivän pituus voi olla jopa 10 – 11 tuntia.

Syksy on mennyt paljon helpommin mitä kuvittelimme etukäteen. Pikku V on saanut paljon uusia ystäviä ja ollut reippaasti luokan toiminnassa mukana. Pikku V:n luokassa on 22 lasta, 11 poikaa ja 11 tyttöä. Oppilaat tulevat perheistä, jotka ovat kotoisin joka puolelta maailmaa. Eniten on Itä-Aasiasta, muutama Intiasta, muutama Väli- ja Etelä-Amerikasta. Olemme siis melkoisessa kansojen sulatusuunissa. Pikku V:n opettaja kertoi että luokan oppilaiden kotona puhutaan kotikielenä yhdeksää eri kieltä.

 

DSCF6330-2

Olen seurannut syksyllä opetusta aitiopaikalta. Ilmoittauduin apuopettajaksi jokaiseksi maanantai-aamuksi 8:00 – 9:30. Menemme siis Pikku V:n kanssa yhdessä (tai hän menee bussilla ja minä pyöräilen) maanantai-aamuisin kouluun ja olen mukana pienryhmätyöskentelyssä. Olemme tehneet piirtämistä, askarteluita, sanapelejä, muoto- ja kuviopelejä, tarinan kerrontaa ja sen semmoista. On ollut myös mukava jutella sekä oppilaiden että opettajien kanssa koulusta ja Kindergartenista yleisesti.

Luokassa askarrellaan paljon. Kirjoittamaan oppilaat opettelevat jäljentämällä kirjaimia. Isot ja pienet kirjaimet opetellaan samaan aikaan. Kirjainten opettelun jälkeen seuraava vaihe on äänteiden tunnistaminen, varsinkin sanojen alusta. Näitä harjoituksia olen ollut ohjaamassa seitsemän lapsen ryhmälle monta kertaa syksyn aikana.

DSCF6360DSCF6352

Englanninkielen lukemaan ja kirjoittamaan opettelu on aika erilaista kuin suomenkielen. Suomessa kun kirjaimet lausutaan useimmiten aina samalla tavalla, mutta englannissa useat kirjaimet voidaan lausua 3-6 eri tavalla tai jättää lausumatta kokonaan riippuen kontekstista. Englannin kirjoittamisen opiskelu siinä mielessä muistuttaa kiinan opiskelua, että ulkoa opeteltavaa on paljon. Pikku V osaa kaikki kirjaimet todella hyvin ja lukee esimerkiksi autojen rekisterikilpiä jo sujuvasti, mutta kirjaimista äänteisiin ja äänteistä sanoihin on vielä paljon opettelemista.

DSCF6368

Jokainen oppilas on vuorollaan Star of the Week, eli Viikon tähti. Viikon tähti on vanhempiensa kanssa tehnyt pienen julisteen itsestään: pari kuvaa, pituus, paino, hiusten väri, mistä tykkää, mitä toivoo, lempikirja yms. Viikko alkaa maanantai-aamuisin aina sillä että Viikon tähti esittelee julisteensa luokan edessä. Esiintymistaitoihin panostetaan jo pienestä pitäen. Viikon tähti saa myös tuoda joka päivä oman lelun kotoa näytettäväksi ja leikittäväksi. Ohjelmaan kuuluu myös pieni sanallinen matemaattinen tehtävä ja pussillinen jotain pieniä esineitä (20-50 kpl), joiden lukumäärää arvioidaan luokan kesken. Pikku V oli Viikon tähti marraskuun alussa ja tykkäsi siitä kovasti.

DSCF6349
Syksyn viimeinen Viikon tähti

Kyselykaavakkeessa syksyn alussa tiedusteltiin vanhemmilta että mikä heille on tärkeintä koulussa ja vastasimme että saada uusia ystäviä, oppia sosiaalisia taitoja ja englantia. Varsinaiset akateemiset tavoitteet, lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan opettelu, eivät mielestämme ole vielä lainkaan tärkeitä tässä vaiheessa. Tärkeämpää on sosiaalisten taitojen oppiminen. Olin kuvitellut etukäteen että monet lapsista osaisivat jo lukea ennen K:n aloittamista, mutta lapset ovatkin olleet yllättävän samalla tasolla keskenään. Piirtämistaidossa taas on aika isoja eroja.

DSCF6324-2
Syksyn viimeinen kouluaamu

Kaikenkaikkiaan ensimmäinen koulusyksy on mennyt Pikku V:ltä erittäin hyvin. Koko syksyn aikana ei ole ollut montaa aamua etteikö hän olisi ollut lähdössä sinne reippaasti. Ja koko joululoman ajan hän on kovasti odottanut pääsevänsä takaisin. Huomenna se vihdoin alkaa!

Lisää kuvia löytyy täältä.

Kesäuutisia

Blogissamme on ollut tänä keväänä valitettavan hiljaista. Täällä on tapahtunut kuitenkin kaikenlaista, mutta emme ole vain ehtineet, jaksaneet tai muistaneet kirjoittaa kuulumisia tänne sivustolle. Tässä nyt pieni päivitys mitä on tapahtunut ja mitä on tulossa. Tammikuussa kävimme passin uusimisreissulla Los Angelesissa Suomen konsulaatissa, sillä passin voi täällä uusia ainoastaan henkilökohtaisesti paikan päällä. Samalla reissulla kävimme myös Disneylandissa ja Joshua Tree National parkissa. Matka oli kaikin puolin onnistunut. Maaliskuussa oli vuorossa miltei kolmen viikon reissu Suomeen viisumeita uusimaan ja sukulaisia ja ystäviä moikkaamaan. Näistä vielä lisää kunhan saamme kuvat järjestettyä ja kirjoitushanat käynnistymään uudestaan!

JalkapalloiluaPikku V on aloittanut tänä keväänä jalkapallokerhossa, jossa opetellaan joka lauantai puolisen tuntia pallon käsittelyä ja hieman pelataankin. Tämä on oikeastaan pikku V:n ensimmäinen ohjattu harrastus ja hän on siitä erittäin innoissaan. Ensi elokuussa on luvassa isompia uusia tuulia, kun pikku V siirtyy ihan naapurissa sijaitsevasta päiväkodista kampuksen toisella laidalla sijaitsevaan esikouluun. Esikouluun siirtyminen tapahtuu täällä amerikassa siis 5-vuotiaana eli vuotta aiemmin kuin Suomessa. Onneksi mukana on siirtymässä useita hyviä kavereita. Viime viikolla uudet esikoululaiset ja heidän vanhempansa pääsivät tutustumaan esikouluun satutuokion merkeissä ja oli hienoa nähdä, että pikku V oli esikoulun tiloissa ja pihalla kuin kotonaan.

Suuri uutinen on, että perheeseemme on tulossa uusi perheenjäsen! Tyttäremme (ja kovasti odotetun pikkusiskon) on määrä syntyä heinäkuun lopulla, johon on enää alle kolme kuukautta. Blogin kannalta tämä saattaa tarkoittaa sitä, että luvassa on sekä vauvakuvia että vertailevaa tutkimusta Suomen ja Amerikan perhepolitiikasta!

 

– Ville & Anne

NASA Ames retkellä

DSCF1785
Junaa odottelemassa Palo Altossa

Kävimme eilen Yhdysvaltain avaruushallinnon NASAn tutkimuskeskuksessa vierailulla Mountain Viewissä. 120 000 ihmistä pakkautui pienehköön betonikylään hallien väliin ja tunnelma oli sen mukaista. Tämä oli ensimmäinen NASA Amesissa järjestetty avoimien ovien päivä 17 vuoteen ja se kyllä näkyi tapahtuman suosiossa. NASAlaiset olivat järjestäneet Mountain Viewin juna-asemalta bussikuljetuksen alueelle, mutta se oli ruuhkautunut pahasti jo aamusta. Odottelimme bussia juna-asemalla 80 minuuttia, ja kun vihdoin pääsimme bussiin, ei bussi päässyt juuri etenemään koska yksityisautot olivat tukkineet NASAn alueelle menevät tiet. Tässä vaiheessa tajusimme, että kävelymatka olisi ollut noin 25 minuuttia, joten tässä hässäkässä tuhlautui paljon aikaa. Meillä oli vielä pikku-V:n kaverin syntymäpäiväkekkerit tämän jälkeen ohjelmassa, joista sitten myöhästyimme pahasti.

DSCF1797

NASAn Ames tutkimuskeskus on NASAn tukikohta Piilaaksossa ja siellä suoritetaan paljon tekniikan, aerodynamiikan ja avaruusmikrobiologian tutkimusta. Tiukka rahoitustilanne näkyy selkeästi esimerkiksi siinä, että koko paikka on edelleen kuin 60-70-luvulta. Maailman suurin tuulitunneli, jossa pystyy testaamaan täysikokoista Boeing 737 lentokonetta, on aivan käsittämättömän suuri. Täydellä voimalla toimiessaan se siirtää 60 tonnia ilmaa sekunnissa ja vie 106 megawattia sähköä, joka vastaa 250 000 kotitalouden sähkönkulutusta. Vaikka aerodynamiikan simulointi on viime vuosina tarkentunut huomattavasti, erittäin monimutkaiset roottorimallit pitää kuitenkin edelleen testata oikeassa tunnelissa.

DSCF1819
Tuulitunnelin kapein kohta

Kaikki raketit joita tällä kierroksella näimme olivat vaatimattomia, useimmiten puhallettavia pienoismalleja. NASAn varsinaiset raketit löytyvät Johnson ja Kennedy-avaruuskeskuksista Teksasista ja Floridasta. NASA Amesissa tuotetaan kuitenkin elintärkeää raketteihin liittyvää tekniikkaa ja tietotaitoa, kuten lämpökilpiä, laskuvarjoja yms.

DSCF1816
NASAn ArcJet esittelyssä. Käsittämättömän tehokkaalla kuumailmapuhaltimella testataan avaruusalusten lämpökilpiä, joita tarvitaan avaruusretken jälkeen ilmakehään saavuttaessa.

Lisää kuvia tältä reissulta löytyy täältä.

Makiaa mahan täydeltä

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olemme käyneet monissa lasten syntymäpäiväjuhlissa. Synttärit ovat täällä kohtuullisen iso juttu, johon saatetaan valmistautua jopa kaksi kuukautta etukäteen. Yksi tapa järjestää synttärit on vain vuokrata lasten gym-tila (lasten liikuntasali) tai eräänlainen sisäleikkitila ohjaajineen ja tarjoiluineen. Homma käy tällöin helposti, mutta voi olla aika kallista. Toinen vaihtoehto on järjestää juhlat leikkipuistossa ja stressaantua. Yhdetkään syntymäpäiväjuhlat eivät ole olleet sankareiden kotona.

Yksi asia mikä on yhdistänyt kaikkia synttäreitä on kakku. Se on aina iso, voimakkaan värikkäästi koristeltu suorakaiteen muotoinen tekele, jonka sisältö ei maistu miltään (siis itse ”kakku”), ja jonka kuorrute maistuu väkivaltaisen makealta. Päältä kaunis mutta silkkoa sisältä – aivan kuten moni muukin asia täällä Amerikassa. Vuosi sitten pikku-V vielä pyysi ottamaan kuorrutteen pois, niin että kakkua pystyi syömään ilman että kieltä kirvelee, mutta nyt homma on jo toisinpäin. Useimmat lapset täällä syövät tuosta ällömakeasti kuorrutetusta kakusta sen kuorrutteen – eikä juuri muuta.

Olemme Annen kanssa haaveilleet, että tarjoaisimme pikku-V:n 4-vuotis synttäreillä oikeaa kakkua. Kakun metsästys onkin ollut melkoisen työn takana. Olemme käyneet ja soittaneet moneen leipomoon ja vastaus tuohon kuorrutekysymykseen on ollut että: ”Juu-u, kakkujen kuorrutteet ovat täällä erittäin makeita ja me emme tee poikkeuksia siitä. Reseptiä ei voi muuttaa”. Pitkällisten tutkimusten, puheluiden ja kakkumaistajaisten jälkeen olemme vihdoin tilanneet synttärikakut. Toivottavasti ne maistuvat myös makeaan turtuneille vieraillemme!

Mummo kylässä – maalla, merellä ja ilmassa

Ensimmäinen perheenjäsen, joka meitä tuli katsomaan tänne oli yllättäen Mummo. Hän on nyt lentokoneessa matkalla takaisin Suomeen ja nyt on hyvä aika vähän lajitella kuvia tästä mukavasta vierailusta.

Maalla

Merellä

Ilmassa

Kiitos vierailusta! Seuraavat albumit puhukoon puolestaan.

Mummo tulee kylään

Sequoia ja Yosemite Kansallispuistot

Stanford & Bay Area Lentokierros