Mökkireissu Big Surissa

DSCF4978

Viime viikonloppuna Amerikassa juhlittiin itsenäisyyspäivää ja sen kunniaksi saimme nauttia kolmepäiväisestä viikonlopusta. Me päätimme tutustua hieman paremmin parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Big Surin rannikkoon. Big Sur sijaitsee Montereyn eteläpuolella ja se on tunnettu dramaattisista rantamaisemistaan valtatie ykkösen varrella. Vuokrasimme mereen viettävän jyrkänteen reunalta mökin (löytyy yläpuolella olevan kuvan keskikohdasta, jossa tumma puurykelmä), jossa pääsimme nauttimaan parin päivän ajan mökkielämän mausta, kuten takkatulesta, letuista ja grillauksesta. Uimaan ei sen sijaan uskallettu, koska merivesi on Pohjois-Kaliforniassa todella kylmää ja Big Sur on tunnettu jyrkästä rantaviivastaan. Helteisen viikon päätteeksi oli myös ihanaa päästä Palo Altosta hieman viileämmälle alueelle.

DSCF4933

Big Surista löytyi paljon kaunista ja mielenkiintoista. Pieneltä alueelta löysimme vesiputouksen, kauniin hiekkarannan, sata vuotta vanhan (hiekkaisen sekä melkoisen jyrkän ja mutkittelevan) rantatien, näimme harvinaisia Kalifornian korppikotkia, kävimme Henry Millerin muistolle omistetussa erinomaisessa kirjakaupassa ja tietenkin söimme hyvää ruokaa ja tapasimme mukavia ihmisiä. Pikku V on tällaisista reissuista haltioissaan; on jännittävää olla yhdessä yliyönreissussa. Hän on myös alkanut olla hämmästyttävän sosiaalinen ja tutustuu mielellään (sekä nopeasti) uusiin lapsiin. Tällä reissulla pikku V ystävystyi erään pojan kanssa, jonka perheen kanssa satuimme samalle vesiputouksen luo vievälle kävelyreitille. Tätä kaveria sitten ikävöitiin vielä seuraavanakin päivänä. Täältä löytyy lisää niitä Big Surin kuuluisia maisemia!

DSCF4962

Tämä oli todennäköisesti meidän viimeinen roadtrip kolmihenkisellä kokoonpanolla. Seuraavina viikkoina pyrimme retkeilemään visusti sairaalan tuntumassa ja mielellään alueella, jossa kännykät toimivat (Big Surissa ei toiminut!).

Autoilun luvattu maa

Olen alkanut ymmärtää miksi amerikkalainen elämäntapa on niin autoriippuvaista. Siihen metallilaatikkoon on niin helppo hypätä ja ajella kymmenien kilometrien päähän tarvitsematta jalallaan astua ulos omasta talosta; autotalleihinhan pääsee suoraan asuntojen sisältä ja autotallien ovet avautuvat aina kaukosäätimellä. Autokulttuuri syntyi Amerikassa T-Fordista ja siitä lähtien tämä maa on ollut kumipyörien päällä.

Kenellekään ei tule varmaan yllätyksenä että autot ovat keskimäärin paljon suurempia kuin Suomessa. Toisaalta, tiet ja kaistat ovat leveämpiä, parkkipaikat ovat tehty suurten autojen mitoille. Autoilu on tehty erittäin helpoksi – paitsi silloin kun kaikki autot yrittävät tielle samaan aikaan.  Moottoriteillä on carpool-kaistoja, joilla saa ruuhka-aikana ajaa vain jos autossa on kaksi tai useampi matkustaja – tai jos auto on vähäpäästöinen. Ruuhka-aikaan onkin viisikaistaisen tien neljä kaistaa tukossa isoja katumaastureita ja carpool-kaistalla ajaa pari yksinäistä Priusta. Työmatkoilla ollaan autoissa siis yksin, pitkään ja hartaasti. Eräs tuttumme sanoi vaimonsa ostaneen Model S:n sen takia, että säästää työmatka-ajassa 15 minuuttia suuntaansa kun saa ajaa carpool-kaistaa pitkin.

Autojen kokohaarukka on valtava. Kotiäidit kuskaavat lapset päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin joko isoilla katumaastureilla tai minivaneilla, joihin mahtuu 7 matkustajaa, tuplarattaat ja iso ostoskärryllinen ruokaa. Työmiehet ajelevat Ford F-150 lava-autoilla ja Piilaakson kooderit sitten pienillä kaksipaikkaisilla urheiluautoilla exitin jälkeen. Naapurimmekin päivitti Mini S Cooper Sportin Model S:ään. Polttoaine täällä maksaa noin 70 eurosenttiä per litra ja kaikki valittavat sen kalleudesta. Hinta onkin noussut tuplaksi vuodesta 2004.

Palo Altossa ja Menlo Parkissa autokanta on keskimääräistä hienompaa. Täällä näkyy paljon isoja Bemareita, Mersuja, Acuroita ja tietysti Tesloja. Silloin tällöin välissä pujahtaa ties millaisia pommeja ja virityksiä, jotka Suomessa joutuisivat välittömästi ajokieltoon:

IMG_0249   IMG_0316

Yksi minulle isoa kummastusta aiheuttava asia näissä paikallisissa autoissa ovat valot ja vilkut. Ilmeisesti mikään standardointielin ei ole näihin milloinkaan puuttunut vaan kaikki autovalmistajat ovat tehneet mitä tykkäävät.

Ensinnäkin, valot ja vilkut ovat usein monitoimiset ja minkä väriset sattuu: oransseja etuvilkkuja käytetään myös huomiovaloina – eli jos kumpikin oranssi valo palaa, niin ne ovat silloin huomiovalokäytössä. Ja kun toinen niistä sammuu sille puolelle laitettiin juuri vilkku päälle millä vilkkuvalo EI pala. Sama logiikka on takavaloissa. Useimmiten autojen takavilkut – myös Bemareiden, Mersujen ja Audien – ovat punaiset ja vielä yhdistettynä jarruvaloihin. Eli kun auto jarruttaa, kumpikin valo syttyy, kun vilkuttaa oikealle niin oikea jarruvalo vilkkuu ja vasen jarruvalo sitten kertoo että jarrutetaanko vai ei. Ja kun vilkutetaan ja pumpataan jarrua niin siitä ei ota hullukaan selvää. Parasta on, että bussit ja lähettiautot ajavat usein hätävilkut päällä asuntoalueella – eli siis vilkuttavat jarruvaloja tasaisesti. Kun ne ovat hidastamassa niin valot vilkkuilevat miten sattuu eri rytmiin. Bussipysäkillä bussit pitävät aina hätävilkut päällä, joten jos et jostain syystä satu näkemään kumpaakin takavaloa, niin on aivan mahdoton sanoa  yrittääkö bussi silloin lähteä pysäkiltä vai ei. Poliisiautojen katoilla on sinistä, punaista ja oranssia vilkkua. Paloautojen ja ambulanssien hälytysajovilkut ovat punaiset ja valkoiset.

Kaiken tuon edellisen sotkun jälkeen, vilkkuja täällä käytetään paljon harvemmin kuin Suomessa. Sanoisin että ehkä puolet kääntyvistä ja kaistaa vaihtavista autoista vilkuttavat. Eräs paikallinen sankari sanoi, että ei käytä vilkkua sen takia, että jos joku näkisi hänen aikeensa vaihtaa kaistaa, niin se yrittäisi blokata tilan umpeen.

Ja jos vilkkuvat valot ovat niin ja näin niin ovat etuvalotkin mitä sattuu. Keilat ovat useimmiten tasaiset, joten ne eivät näytä pitkälle tienpenkkaa pitkin, mutta vastaantulevien valot häikäisevät huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tätä vielä pahentaa se että katuvaloja on harvakseltaan. Taajama-alueella valoja on ehkä vain kolmasosan Suomeen verrattuna – jopa pääväylät ovat välillä aivan pimeitä. Lisäksi jalankulkijat eivät koskaan käytä heijastimia. Mitä tummempi asuste, sen parempi. Pimeällä moottoritiellä näkee vielä usein paikallisten sankareiden autoja, joissa ei ole valoja lainkaan päällä.

Autot ovat täällä selkeästi statussymboli ja kannanotto. Näemme koko ajan autoja, joissa on urheilujoukkueiden lippuja liehumassa, takapuskurissa paljon tarroja, esim: ”I’m a proud grand parent of student of a month in school X” custom-rekisterikilpiä (tänään tuli vastaan CATWMN). Miltei kaikilla autoilla on rekisterikilven taustalevyssä, jokin teema tai kannanotto: joko yliopisto, josta olet valmistunut, urheilujoukkue tai sitten vaan autoliike, josta olet autosi ostanut. Ja vaikka kaikissa autoissa on varmasti ilmastointi, porukka ajaa täällä autoilla paljon ikkuna auki ja luu ulkona. Olkoon kylmä (alle 10 C) tai kuuma (35 C), niin ikkunat ovat auki moottoritielläkin ja auton vauhti 120 km/h.

Parkkipaikat ovat valtavia, mutta sinne pyrkiviä autoja on vielä enemmän. Täällä on tapana kytätä parkkipaikalle auton luokse menijöitä ja seurata perässä jonottamaan heidän ruutuaan. Tänään ostosreissullamme Livermoressa näin eräs tyyppi seurasikin minua ja Pikku V:tä matkallamme auton luokse. Mutta kun ajoin auton ruudusta pois, meidän ruutuun kiilasikin sen takaa toinen auto. Mitä isompi ego, sitä isompi auto ja sitä röykeämmin voit kiilata muiden eteen.

Vierailu Teslan tehtaalla

Meillä on pikku V:n kanssa ollut tapana käydä kolmipyöräilemässä pienen sillan yli Menlo Parkin puolella. Huomasimme V:n kanssa yksi päivä noin kuukausi sitten että talossa aivan sillan kupeessa olivat Solar Cityn kaverit asentamassa sähköauton laturia autotalliin. Sehän ei voinut tarkoittaa mitään muuta kuin, että kohta meidän naapuriin tulee upouusi Tesla Model S! Ja kun siellä sitten olemme ravanneet V:n kanssa Teslaa bongailemassa, niin olemme samalla tutustuneet talon omistajaan, Arthur van Hoffiin. Hän on yksi Piilaakson pioneereista, joka on ollut kehittämässä esimerkiksi maailman suosituinta ohjelmointikieltä Javaa Sun Microsystemsilla 90-luvun puolessa välissä. Arthur oli itseasiassa ensimmäinen, joka kirjoitti Java-kääntäjän Javalla.

Olimme sitten tämän viikon keskiviikkona pitämässä lastenhoitopäivää V:n kanssa ja tapamme mukaan menimme taas katselemaan, josko oltaisiin nähty vilaus taas tästä kauniista valkoisesta Teslasta. Ja näkyihän siellä! Arthur kertoi vielä että hän on tänään menossa Teslan tehtaalle tutustumiskierrokselle ja pyysi mukaan! Jippii! \o/

Yritin tietysti saada V:n mukaan, mutta mukaan mahtui valitettavasti enää vain yksi henkilö, joten V:lle tarvittiin hoitaja. Sain sen onneksi järjestettyä ja pääsin kuin pääsinkin mukaan!

Teslan tehdas sijaitsee Fremontissa lahden toisella puolella noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Menimme sinne tietysti Arthurin Teslalla ja mukana oli Arthurin työkavereita, yksi nykyisestä ja yksi edellisestä duunista.

Tesla Model S:n kyydissä olo on sekin melkoinen kokemus. Minulla oli ollut jo pitkään haaveena päästä edes sen kyytiin ja nyt se viimein toteutui. Yllättävintä oli että Tesla pitää itse niin hiljaista ääntä että vieressä ajavien autojen ääni kuuluu yllättävän voimakkaana. Jos riittävästi painaa ”kiihdytinpoljinta” (eihän autossa kaasupoljinta voi olla kun ei ole kaasuakaan!) niin painautuu tiukasti selkänojaa vasten ja takapyörien välistä invertteristä kuuluu futuristisen kuuloista nousevaa vihellystä kuin Ritari Ässässä konsanaan. Kun vauhtia kertyy 120 km/h on vallitsevana äänenä tuulen suhina, jota kuuluu tasaisesti joka puolelta. Rengasmelua en muista kuulleeni lainkaan ja Palo Altossa ohiajavien Teslojen renkaat ovat selkeästi hiljaisemmat kuin muiden autojen renkaat, joten ehkä nämä ovat tavallista hiljaisemmat renkaat.

IMG_0918

Kojelautaa hallitsee valtavan suuri 17″ kosketusnäyttö, josta säädetään kaikki auton toiminnot itse ajamista lukuunottamatta. Kosketusnäytön lisäksi kojelaudassa on vain kaksi nappia: hätävilkut ja sisävalo. Kosketusnäytöstä sai oikein hyvin selvää vaikka aurinkokin siihen paistoi aika ajoin. Kartassa ja käytettävyydessä oli vielä hieman parantamista, sillä etupenkkiläiset eivät millään onnistuneet löytämään navigaattorista Teslan tehdasta. Meikäläisen Googlehaku takapenkiltä tuotti osoitteen tulokseksi jonka apumies naputti sitten Teslan omaan navigaattoriin. Tesla ei siis itse tiennyt missä syntyi!

Arthurin Teslassa on lasinen katto (sunroof) ja iso kattoluukku. Takapenkillä oli oikein mainiosti tilaa joka suunnassa. Auton pohja on aivan tasainen eikä edestä taakse kulje kuin pieniä sähköjohtoja ja jäähdytysnesteen johtimia. Etupenkit on muotoiltu niin että olkapään kohdalla ei ole istuinta ja siitä tulee hienosti tilan tuntua auton sisään.

IMG_0920

IMG_0921

Saavuimme tehtaalle juuri ajoissa kello kolme ja pääsimme aloittamaan kierroksen. Tehdasrakennuksen sisällä ei saanut kuvata, joten teidän on tyytyminen Internetistä löytämiini kuviin, joita tässä törkeästi lainaan lupaa kysymättä. Kuvien linkit vievät kuvan alkuperäiseen sijaintiin.

Tehdasrakennus on VALTAVA. Viisi miljoonaa neliöjalkaa, eli noin 460000 neliömetriä, josta käytössä on vain noin 20 prosenttia Model S:n tuotannossa. Tesla maksoi tehtaasta 42 miljoonaa taalaa, joka oli kokoon ja laajennettavuuteen nähden todella halpa hinta. Nykyinen tuotantovauhti on noin 80 autoa päivässä, jolla päästään noin 500 autoon viikossa. Tämä vauhti on heidän tämänhetkinen tavoitevauhtinsa eikä vielä ole tarkoitus nostaa tuotantokapasiteettia ainakaan tämän vuoden aikana. Samalla tuotantolinjalla aiotaan alkaa ensi vuonna valmistamaan Teslan seuraavaa automallia Model X:ää. Model S:ssä ja Model X:ssä on sama alusta, mutta Model X:ään saa valinnaisena valita myös nelivedon, jolloin eteen tulee toinen moottori ja invertteri.

Kierros alkoi painatuksesta (stamping), jossa käsittämättömän isoilla hydraulipainokoneilla puristettiin tasaisista alumiinileveyistä auton muotoisia osia. Tesla tekee mahdollisimman paljon itse alusta loppuun, joten itse korirakenteisiin alihankkijoilta ostetaan vain millin paksuista alumiinilevyä. Entisessä GM:n autotehtaassa oli valmiina edellisten omistajien mekaanisia painokoneita, mutta ne eivät riittäneet Teslalle vaan he hankkivat Pohjois-Amerikan suurimman hydraulisen metallinpainokoneen. Laite on neljän kerroksen korkuinen ja painaa satoja tonneja. Itse asiassa heidän piti madaltaa tehtaan lattiaa, jotta he saivat koneen mahtumaan tehtaan sisään. Ja Tesla itse purki, siirsi ja kokosi painokoneen, joten homma on ollut varmasti valtava urakka.

Pohjois-Amerikan suurin alumiinipainokone (Kuva: Tesla Motors)

Auton osien painaminen alumiinista ei ole aivan helppo juttu, etenkin jos osissa on erittäin syviä ja teräviä muotoja. Kaikki osat tarkistetaan painamisen jälkeen. Vaikein Teslan osa valmistaa on takaluukun kansi, jossa olevassa spoilerissa terävä noin 70 asteen kulma. Takakansien painatuksessa hävikki on noin 20% kun muissa osissa se on prosentin luokkaa. Kymmeniä pilalle menneitä takakansia oli kärryssä odottamassa palautusta alumiinitoimittajalle uusiokäytöön.

Seuraavaksi alumiinipainokoneesta tulevat osat kootaan roboteilla korituotantolinjalla. Teslalla on uudet saksalaiset monitoimiset KUKA robotit, jotka pystyvät vaihtokärkiensä avulla tekemään useita erilaisia tehtäviä. Ihmisten rooli korituotantolinjalla on ojennella robotille alumiiniosia ja valvoa prosessia. Robotti nostaa osan oikealle paikalle ja hitsaa sen siihen automaattisesti.

Korin kokoonpanolinja
Korin tuotantolinja (Kuva: Andrew Milkowski)

Tehtaassa oli erittäin hiljaista, joka todennäköisesti johtui siitä että olimme siellä juuri vuorojen vaihteessa. Aamuvuoro päättyy kolmelta ja iltavuoro ilmeisesti tulee vasta viiden maissa sisään. Robotitkin olivat tässä välissä kahvitauolla.

Auton korin kokoonpanon jälkeen autot menevät seuraavaksi maalaukseen. Maalaus tapahtuu kokonaan erillisessä rakennuksessa, jonne on yleisöltä tiukasti pääsy kielletty. Automaalit ovat erittäin herkkää tavaraa ja väittivät, että jopa tietynlainen deodorantti turistilla voi häiritä auton maalauksen tarkkaa kemiaa.

Maalauslinja erillisssä rakennuksessa. Maalipinta tarkistetaan kirkkaassa valossa (Kuva: Tesla Motors)

Tehtaalla oli juuri alkanut pari viikkoa sitten uuden punaisen sävyn tuotanto ja miltei joka toinen auto linjalla oli punainen. Oppaamme kertoi että monet asiakkaat ovat odottaneet tätä uutta punaista väriä pitkään eikä heidän autojensa tuotantoa voitu aloittaa ennen kuin tämä punainen väri oli hiottu loppuun asti.

Teslan uusi punainen (”Sunset Red”) (Kuva: Tesla Motors)

Maalauslinjan jälkeen autot tulevat siistissä jonossa kokoonpanolinjalle takaisin. Teslalla on noin tuhat alihankkijaa, jotka toimittavat osia autoon. Ja Tesla haluaa pitää tiukan kontrollin alihankkijoihin. Esimerkiksi istuinten alihankkijalla on Teslan tehtaan sisällä oma tila, johon he itse tuovat istuimien osat, suorittavat viimeisen kokoonpanon ja viimeistelyn aivan kokoonpanolinjan tuntumassa, josta istuimet toimitetaan asennettavaksi. Tällä tavalla saavutetaan tehokas palautesykli alihankkijan kanssa ja voidaan välttää turhia mutkia matkassa.

Monitoimisten robottien lisäksi toinen Teslan tehtaan erikoisuus on itseajavat kärryt. Mitään ”liukuhihnaa” ei ole, vaan itse ajavat kärryt ajelevat tietokoneen ohjaamina lattiaan laitettuja magneettiraitoja pitkin. Jokaisesta kärrystä löytyy paperi, jossa on tämän auton konfiguraatio, jonka mukaan asentajat laittavat kyseiset optiot autoon sisään. Kärryissä on vielä ylimääräiset pidikkeet auton oville, joita eri kasaamisvaiheissa nostetaan autosta pois, jotta itse auto ja sen ovet eivät eksy toisistaan.

Model S itse ajavan kelkan päällä. Tismalleen samanlainen on Artullakin (Kuva: Automoblog.net)

Näiden itseajavien kärryjen linjassa autoihin sitten asennetaan kaikki elektroniikat, penkit, lasit, etc. moottori ja voimansiirto, etc. Yksi viimeisiä asennettavia on 60 tai 85kW:n akku auton pohjaan.

Moottori, invertteri ja voimansiirto samassa paketissa takapyörien välissä. Vaihteita: yksi. (Kuva: Motortrend)

Robotit asentavat autoon isot osat, mutta ihmiset viimeistelevät asenukset, kuten johtojen kytkemiset, vaikeat pujotukset yms.

Robotti asentamassa lasikattoa

Viimeisenä kokoonpanolinjan jälkeen autot ajetaan korokkeelle jossa on bambulattia. Tässä autot tarkistetaan visuaalisesti. He väittivät että virheet näkyvät paremmin luonnollisten materiaalien lähellä, joten siksi puulattia paljastaa Teslastakin virheet parhaiten.

Bambulattia auton tarkistusta varten (Kuva: Dan Menard)

Visuaalisen tarkistuksen jälkeen autoilla ajetaan lyhyt matka pienellä pomppuisella testiradalla tehtaan sisällä. Auton sisällä on tällöin kaksi kaveria jotka pyrkivät kuuntelemaan kuuluuko autosta ylimääräisiä ritinoita ja ratinoita. Rata on maailman ainoa autotehtaan sisällä sijaitseva testirata, sillä eihän Teslasta lähde pakokaasuja. Radan jälkeen vielä autot ottavat 10 minuutin suihkun, jonka aikana työntekijä on auton sisällä varmistamassa, että ovien ja ikkunoiden tiivisteet toimivat niin kuin pitääkin.

Valmiita autoja QA radalla (Kuva: Autoweek)

Kierroksemme kesti noin tunnin jonka jälkeen pääsimme takaisin tehtaan eteishuoneeseen. Monet kierroksella olijat olivat samalla tulleet hakemaan uutta Model S:äänsä. Arthurin piti myös päästä tehdaskierrokselle hakiessaan omaa Teslaansa, mutta minun onnekseni itse tehdas oli silloin suljettu.

IMG_0922

IMG_0923

IMG_0927

Vierailu tehtaalla oli hieno kokemus! Olenkin jo tässä tovin suunnitellut oman Model S:n hankkimista ja Suomeen tuomista, mutta suurimpana esteenä on ollut Eurooppa-lokalisaation keskeneräisyys. Euroopassa ei Teslan toimitukset ole vielä alkaneet tätä kirjoittaessa. Minun erikoistapauksessa lisähaasteena on vielä että haluaisin ostaa auton Eurooppa-version täällä Kaliforniassa ja tuoda sen sitten vasta myöhemmin Suomeen. Suurin ero autoissa on etu- ja takavaloissa. Euroopassa auton etuvalojen valokeilan pitää lain mukaan olla erilainen ja takana vaaditaan takasumuvalo erillisellä merkkivalolla ja kytkimellä. Todennäköisesti (mutta ei välttämättä) Eurooppalokalisaatio olisi Amerikassa laillinen. Loput eroista ovat softassa, jotka Teslalla voi helposti päivittää. Iso tuntematon tekijä vielä on, että kuinka erilainen on latauslaitteisto, joka sijaitsee auton sisällä. Pystyykö Eurooppa-versiolla käyttämään amerikkalaisia sähköautolatureita ja Teslan omia Superchargereita? Olen yrittänyt selvittää asiaa Teslalta, mutta he eivät tunnu vielä itsekään tietävän miten asia menee. Onneksi tällä asialla ei vielä ole kiire, sillä täällä ollaan vielä ainakin yli kaksi vuotta ennen kuin lähdemme takaisin. Jätetään muhimaan!

Ja lopulta onnelliset tehdasvierailijat pääsivät kotimatkalle – Teslan kyydissä tietysti.

IMG_0928

Tässä vielä kierros Teslan tehtaalla niille, joita paikka kiinnostaa ja jotka eivät päässeet mukaan 🙂

Monterey – Santa Cruz Roadtrip

Maanantai 18.2. on täällä päin kansallinen vapaapäivä, joten meillä oli oivallinen tilaisuus lähteä ensimmäiselle pitkän viikolopun autoretkelle uudella autolla. Buukkasin edellisenä tiistaina hotellin Montereystä lauantaista maanantaihin ja pakkasimme kamat lauantai-aamuna ja klo 10 olimme jo kiipeämässä kukkulan laelle päästäksemme valtatie 1:lle. Valtatie 1 kulkee pohjoiskaliforniasta eteläkaliforniaan rannikkoa pitkin ja on tunnettu uskomattoman komeista maisemistaan!

Tällä retkellä oli tarkoitus tutustua maisemiin ja nähtävyyksiin, mutta ottaa myös samalla tuntumaan uuteen autoon. Minua oli askarruttanut hieman auton kulutus, jota oli kovasti mainostettu hyväksi kokoluokassaan. Kukkulanlaelle päästyämme oli mileage lukema melkoisen heikko, mutta mäen juurella oli mittarissa taas hulppeat 35 mpg (6.7l/100km). Tuolta se laski alemmaksi vasta Santa Cruzin ruuhkissa ja koko reissun keskikulutus oli 30 mpg (7.8l/100km), mikä oli odotusteni mukainen.

Montereyhyn päästyämme päätimmekin ajaa samanien Carmeliin ja käydä kuuluisalla 17 Mile Drivella, joka kiertelee huikeista näkymistä toiseen Montereyn niemeä pitkin.

Montereyn hotellissa checkatessani sisään selvisi että olinkin buukannut vahingossa 16.3.-18.3. viikonlopun enkä 16.2.-18.2.! Viikonpäivät helmikuulla ja maaliskuulla kun täsmäävät näppärästi ja Hotels.com:in käyttöliittymästä ei silmilleni noussut että olinkin buukkaamassa väärää kuukautta! Kaikki Montereyn hotellit olivat täynnä, joten ajelimme takaisin Santa Cruziin, josta sain juuri ja juuri hotellin viimeisen huoneen.

Seuraavana päivänä päätimme sitten tutustua Santa Cruziin ja ajaa maisemareittiä pitkin takaisin. Kävimme tutustumassa Picchettin viinitilaan Santa Cruz-vuoriston laakson puoleisella rinteellä. Olimme kotona jo sunnuntaina klo 17. Pikku V ja minä olimme saaneet melkoisen lailla takapakkia flunssaamme, joten oli hyvä ettemme jääneet Montereyhyn palloilemaan pidemmäksi aikaa.

Retki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta oli kyllä muuten oikein onnistunut.

Kuvia maisemista ja matkaajista löytyy täältä.

Kotoa 17 Mile Drivelle:

Santa Cruzista Picchettin kautta kotiin:

Missä me oikein asumme?

Pikku V:lle kun sanoo että me asutaan Palo Altossa, niin hän korjaa heti että: ”Ei – me asutaan Palo Autossa”.

Joten tässä hän on kotonaan Palo Alton Palo Autossa:

DSCF5551

Täkäläiset paloautot ovat dekadia hienompia kuin Euroopassa, sillä nämä ovat täysin kustomina tehty juuri paloautoiksi alusta lähtien, toisin kuin Eurooppalaiset normaalien rekkojen alustoille rakennetut paloautot. Tikasauto on ”fire truck” ja normaali paloauto raivauskalustolla ja 500 gallonan vesisäiliöllä ja vesiletkuilla on ”fire engine”.

DSCF5540

DSCF5549

DSCF5552

 

 

Uutta muuttoa, ajokorttia ja autoa

No niin siinä sitten kävi että kyllästyin niin pahasti tuohon viereiseen roskapuristimen ja pyysin meille uuden asunnon täältä alueelta. Ensi viikonloppuna muutetaan. Taas. Koti olikin täällä jo melkein valmis, mutta se pitää laittaa taas alkutekijöihinsä ja kasata uudestaan. Onneksi uuden asunnon pohja on samalainen kuin tämän, joten kovin isoa säätämistä ei tarvita, mutta extravaivaa ja kustannuksia tästä kyllä tulee melkoisesti.

Mutta on niitä hyviäkin uutisia: Pääsin eilen läpi Kalifornian pakollisen ajokokeen ja sain nyt paikallisen ajokortin. Itse läpyskä tulee sitten postissa kunhan saavat sen ensin painettua. (Siinä muuten on sitten aivan hirvittävä kuva minusta kun piti kääntää pää outoon asentoon kuvaa ottaessa.)

Ja toinen hyvä uutinen on että sain eilen myös haettua uuden auton kaupasta. Mazda CX-5. Vaikuttaa oikein mukavalta autolta ajella, vaikka pikku V haluaisi mielummin ajaa Toyota Priuksella. Tässä se nyt on Palo Alton lasten kirjaston edessä, jossa kävimme satutunnilla tänään:

IMG_0286

Päivän muita aktiviteetteja oli USB-muistilla ajokorttitietojen toimittaminen vakuutusyhtiöön, jolle ei voinut sähköisesti lähettää mitään liitetiedostoja. Pikku V bongasi sieltä tietysti niiden auton, jota oli pakko kokeilla. Vakuutusyhtiön tädit olivat oikein haltioissaan tästä!

IMG_0275

IMG_0276

Myöhemmin iltapäivällä puistossa pojat pääsivät maansiirtopuuhiin. Täällä alueellahan ei ole hiekkalaatikkoa, mutta se ei paljoa menoa haitannut. Kyllä sitä siirrettävää maata aina jostain löytyy!

IMG_0296