Vauvaa odotellessa

DSCF4700

Jos olisimme Suomessa, olisin jäänyt viimeistään tänään äitiysvapaalle. Koska olemme täällä Kaliforniassa, odottelen vauvan syntymää – yllätys, yllätys – töissä käyden. Koska pikku V syntyi hyvin lähellä laskettua aikaa, oletan että edessä on noin 5 viikkoa töitä. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tämä tuntuu todella oudolta käytännöltä. Monet työtehtävät ovat hankalia vauvamahan kanssa, puhumattakaan siitä, että töissä käyminen alkaa ottaa voimille aika tavalla. Töissä on myös vaikea suunnitella asioita, kun ei tiedä kuinka kauan siellä viellä pystyy olemaan. Vauvan syntymän jälkeen saan olla 6 viikkoa palkallisella työkyvyttömyysvapaalla ja siihen päälle 6 viikkoa lähes palkattomalla ”vauvaan sitoutumis” (baby bonding) -vapaalla.

On aika huvittavaa, kuinka raskauden aikana täällä kehotetaan välttämään monia asioita; muun muassa pyöräilyä (kaatumisriskin takia), lämpimässä vedessä uimista sekä saunomista (en edes tiedä minkä takia). Töissä käymistä synnytyksen käynnistymiseen asti pidetään kuitenkin täysin normaalina; oma lääkärini kertoi, että raskausoireiden takia lääkäri ei voi määrätä sairaslomaa. Omia sairaslomapäiviä (joiden määrä riippuu omasta työsopimuksesta, esimerkki tyypillisestä vuosilomasta ja sairaslomasta: 2 viikkoa vuosilomaa, joka sisältää sairaslomapäivät) sen sijaan saa halutessaan käyttää. Jos sairaslomalle joutuu jäämään ennen vauvan syntymää, se vähentää aikaa, jonka saa olla poissa töistä synnytyksen jälkeen. Onneksi olen ollut tähän mennessä terve ja voinut olosuhteisiin nähden hyvin. Täällä ajatellaan, että perheen perustaminen on jokaisen oma valinta, joten muiden, ja etenkään työnantajan, ei katsota olevan velvollisia tukemaan perhettä siihen liittyvissä asioissa. Perheen saa perustaa, mutta se ei saa vaikuttaa työpanokseen.

Suomessa raskauden seurantaa hoitaa neuvolan terveydenhoitaja ja synnytyksessä apuna on kätilö. Lääkäriä tavataan normaalisti sujuvan raskauden aikana vain muutamia kertoja. Täällä meno on huomattavasti lääkärivetoisempaa. Raskauden seurantaa hoitaa tyypillisesti raskauksiin ja synnytyksiin erikoistunut lääkäri, joka myös hoitaa synnytyksen. Lääkärien rooli näkyy myös tilastoissa; täällä synnytyksissä päädytään huomattavasti useammin mm sektioon (2008: 30.3%) ja synnytyksen lääkkeellinen käynnistäminen on erittäin tavallista (2012: noin 23%). Uskoisin, että tämä liittyy ainakin osittain kovapalkkaisten lääkärien työvuorojen suunnitteluun. Hoidon kustannukset kattaa pääasiallisesti työnantajan kustantama terveysvakuutus, joten hoito on tavallaan vakuutusyhtiön ja sairaalan välinen lehmänkauppa. Ja rahaa siinä välissä tosiaan liikkuu: tuttavan kaksosten synnytyksen ja kolmen viikon keskoskaappihoidon lasku oli miljoona dollaria. Nämä kaksoset syntyivät raskausviikolla 32 ja lasten äidin ei annettu jäädä töistä pois erittäin tukalasta olosta huolimatta ennen kuin lapset sitten lopulta syntyivät.

Oman lääkärini tapaamisia on leimannut koko raskauden ajan kova kiire. Jollain tavalla on myös ollut koko ajan selvää, että raskauden seuranta on pääasiallisesti voittoa tavoittelevaa toimintaa: mitä pienempi työpanos, sitä useampia potilaita mahtuu yhdelle työpäivälle, ja mitä enemmän kokeita, joista voi laskuttaa vakuutusyhtiötä, sitä enemmän klinikka ja lääkäri saavat rahaa. Oman klinikan palveluita myös markkinoidaan agressiivisesti, eikä niiden laadusta aina kerrota koko totuutta. Erinäisten epämiellyttävien tapaamisten jälkeen päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että yritämme vaihtaa koko klinikan, ja näin ollen myös tämän lääkärin. Nähtäväksi jää, onnistuuko vaihto näin myöhäisessä vaiheessa ja jos onnistuu, onko tämä toinen klinikka ja sen työntekijät yhtään parempia kuin edelliset.

Hyvää Joulua!

Taas on vuosi Amerikan elämää takanapäin. Tämä toinen ulkomaan vuosi on ollut hyvin erilainen kuin se ensimmäinen. Ensimmäinen vuosi kului lähes kokonaan kaikkea uuta ihmetellessä ja käytännön asioita järjestäessa (Muutto! Asunto! Työlupa! Ajokortti! Uudet projektit töissä! Uudet työkaverit! Päivähoito pikku V:lle! Uusi kieli pikku V:lle! Oudot tavat! Oudot ruuat! jne jne). Nyt elämämme täällä on hyvässä järjestyksessä ja arki rullaa varsin hyvin. Pikku V:stä on tullut osaava ja ajoittain erittäin villi 4-vuotias, jolle kaverit ovat tärkeitä ja jolla on jo paljon omia ajatuksia ja pohdintoja. Vuoden hienoin yllätys oli Vuokko-Mummon vierailu huhti-toukokuussa! Nyt joulukuun alussa laajensimme Amerikan kiertuettamme osavaltioon nro 2: Vietimme rentouttavan viikon Hawaijilla, trooppisella Kauain saarella (lisää kuvia tältä reissulta seuraa hieman myöhemmin).

Kaikesta mukavasta huolimatta koti-ikävä on painanut allekirjoittanutta kuitenkin selkeästi enemmän kuin viime vuonna. Se on kyllä hieman outoa, koska luulisi, että sitä olisi kahdessa vuodessa jo ehtinyt kotiutuakin jonkun verran. Toki täällä on edelleen antoisaa olla (niin monella tavalla ja etenkin työn puolesta), mutta kun tämä ei tunnu kodilta. Tuntuu vähän niin kuin olisi muuten mukavalla retkellä, paitsi että se ei millään lopu. Tai loppuisihan se piankin, jos sitä vain päättäisi lähteä, mutta tuntuu että täällä on asiat ainakin toistaiseksi kesken. Joten retki jatkuu.

Joulu on ihan yllättäen jo parin päivän päästä. Me vietämme sitä tällä kertaa täällä Palo Altossa. On hassua, että olen asunut kotoa poissa jo 18 vuotta, mutta vasta tänä jouluna meillä on oma joulukuusi! Aikeissa on myös käydä joulusaunassa. (Edellisestä saunassa käynnistä onkin vierähtänyt jo vuosi). Albanysta pitäisi löytyä suomalaisten 30-luvulla rakentama sauna, jossa toivottavasti saa myös heittää löylyä.

Tänä vuonna joulukortit jäivät pöydän reunalle, joten haluan toivottaa kaikille ystäville ja sukulaisille Hyvää Joulua ja onnea uuteen vuoteen 2015!

DSCF2489
Hyvää Joulua Jurassic Parkista/Allertonin puutarhasta Kauailta! (Steven Spielbergin Jurassic Park elokuvassa vuodelta 1993, juuri tästä paikasta puun juurien välistä löytyi dinosaurusten munia, vaikka kaikken puistojen dinojen piti olla naaraita. ”Life found a way!”)
DSCF2956
Alligaattorin kanssa uima-altaalla!

Terveisiä Suomesta!

Olemme Pikku V:n kanssa olleet nyt ”kesälomalla” täällä Suomessa kaksi viikkoa. Poika on päässyt mummon ja tätiensä hoitoon ja leikkimään serkkujen kanssa. Itse olin kuluttanut kaikki lomani Amerikkaan muuton yhteydessä, joten valitettavasti itse en ole juurikaan ehtinyt  lomailla täällä. Mutta se ei ole onneksi hirveästi haitannut. Olemme tehneet Pikku V:n kanssa päiväretkiä sukulaisten ja tuttujen luokse kahvittelemaan, syömään ja saunomaan. On ollut todella mukavaa nähdä heitä pitkästä aikaa!

Kun tulimme kaksi viikkoa sitten tänne ja anoppini haki meidät veljeni luota, jossa olimme olleet ensimmäisen yön, oli erittäin mielenkiintoista seurata kuinka Pikku V oli aivan välittömästi tuttu mummon kanssa, vaikka ei ollut nähnyt häntä livenä yli seitsemään kuukauteen. Videopuhelut, joita meillä on ollut mummolaan noin pari kertaa kuukaudessa, ovat toimineet mainiosti. En usko että ilman videopuheluita olisi tuttavuus tullut aivan yhtä nopeasti. Oli mahtavaa kuulla sitten ensimmäisen päivän iltana kun Pikku V sanoi ”Haluan että mummo laittaa minut nukkumaan!”.

Yksi Suomen vierailun ihmeellisimpiä asioita on oikeastaan ollut että vasta täällä olen ymmärtänyt kuinka monia Suomessa itsestään selvyyksinä pitämiäni asioita on ollut valtavasti ikävä siellä rapakon toisella puolella. Kirjoitan tässä nyt muutamasta.

Sukulaiset ja tutut Kaikista tärkein motivaatio tänne Suomeen tulemiseen on tietysti kaikki rakkaat sukulaiset ja tutut, joita on ollut aivan mahdoton ikävä. Kävin PK-seudulla serkkuni häissä ja moikkaamassa muumamia kavereita ja oli erittäin mukava nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Myös kaikkia sukulaisia ja tuttuja täällä kotiseutuni ja Pikku V:n mummolan liepeillä on ollut kiva nähdä.

Suomen kesä Vaikka Palo Altossa on maailman paras sää, minulla on ollut valtavasti ikävä Suomen vehreää kesää. Tämä kesä on ollu vielä erityisen vehreä! Vielä keväällä vaikutti että Palo Alto on vihreä paikka, mutta viimeistään toukokuussa oli kaikki nurmikot, joita ei automaattikastella aivan kuivuneet aivan keltaisiksi. Sellainen näyttää Suomen kesään tottuneelle melkoisen oudolta. Ja ihmeellistä kyllä, se että sää vaihtelee, on myöskin mukavaa. Täällä on ollut lämpimiä päiviä, kylmiä päiviä, kuivia päiviä ja sateisia päiviä. Tämä ei ole minua haitannut lainkaan. Vaihtelu virkistää!

Sauna Palo Alton helteiden vuoksi ei siellä ole kovinkaan paljoa tehnyt mieli saunoa. Mutta kun pääsin täällä saunaan taas pitkästä aikaa, niin kylläpä tuntui mukavalta. Sähkösauna, puusauna ja savusauna – kaikki ovat olleet oikein nautinnollisia. Ja kiinteänä osana saunomista Suomessa on järvessä uiminen. Merivesi on Kaliforniassa ympäri vuoden aivan jäätävän kylmää. Uima-altaita löytyy jokaiseen lähtöön, meidänkin asuntokompleksissa on kaksi allasosastoa, mutta ne eivät tunnu miltään verrattuna uimiseen ihanassa Suomalaisessa järvivedessä. Uima-altaiden suurin ongelma on että niissä on suolaista vettä, mihin minä en ole tottunut lainkaan.

Ruisleipä Suomessa on sanonta ”syödä kuin leipää”, jota muualla ei oikein ymmärretä. Amerikassa leivän funktio on vain pitää kädet puhtaana kun syödään leivän välissä olevaa paksua kasaa täytteitä. Useimmiten täytteitä on selkeästi paksummin kuin itse leipää. Suomessa taas leivänpäälliset ovat vain ja ainoastaan mausteita. Itse pääartikkeli on itse leipä, jota syödään kuin leipää. Ruisleivän kohdalla tämä korostuu eritoten – sitä vaan ei voi saada riittävästi. Onneksi anoppini on leivontataitoinen ja leivoimme viikko sitten yhdessä 18 ruisreikäleipää. Nam! Otan sitten täältä mukaan ruisjauhoja ja leivän juuren mukaan, jotta voin sitten Kaliforniassa leipoa niitä itse lisää. Onneksi matkatavara-allokaatiomme paluumatkalla on 200kg, joten 10kg ruisjauhoja ei  tunnu missään.

Helsinki Kylläpä näytti kesäinen Helsinki komealta! En ollutkaan ymmärtänyt kuinka mukava paikka se on ollut meille asua. Järkevät etäisyydet. Toimiva julkinen liikenne. Konsertteja, puistoja, turvallista, mukavia ihmisiä yms. yms. Ei ihme että se on ollut vertailuissa aivan kärjen tuntumassa. Harmi, etten voinut jäädä tänne pidemmäksi aikaa.

Salmiakki Helsingin reissullani törmäsin Töölössä ihkaoikeaan SALMIAKKIKIOSKIIN! Voi juma! Missään muualla ei kyllä ymmärretä hyvän päälle niin kuin täällä. Toinen matkalaukkuihin pakattava syötävä artikkeli on tietysti salmiakki. Vaikka Suomessa en aikaisemmin ole salmiakkia nyt hirveästi popsinut, pari kuukautta kokonaan sen ulottumattomissa teki sellaisen tempun, että sitä oli pakko tilata Suomikaupasta 10kg:n paketti. Tämän syömiseen meni sitten noin 2kk. Onneksi työtoverini toi santsipakkauksen työmatkallaan, joten emme me onneksi kokonaan ilman salmiakkia ole olleet. Mutta koska sen saatavuus on erittäin rajoitettua, pitää erityisesti pitää koko ajan huoli, että se ei lopu varastosta.

Mustikka Maailmani romahti keväällä aikaisemmin, kun tajusin, että blueberry ei olekaan mustikka. Eikä mustikkaa saa Amerikasta oikeastaan mistään. Homma alkoi vähitellen aueta, kun järestään kaikki paikalliset ”mustikat” maistuivat aivan hirveiltä. Pienen tutkinnan jälkeen selvisi totuus. Kerrataan se nyt vielä:

Miksi meitä opetetaan ala-asteella väärin?!?! Eikä tämä ole vain amerikan- ja brittienglannin eroja vaan yös brittienglannissa, jota Suomenkin kouluissa opetetaan, bilberry on mustikka ja blueberry on pensasmustikka. Minäkin kyselin vuokraisännältä, että mitä sitten tehdään, kun (ei siis jos) poikamme tahraa vaalean kokolattiamattomme mustikkatahroihin (käänsin tietysti blueberry stains). Viesti ei oikein mennyt perille, koska pensasmustikalla on kirkas neste, eikä sillä saa tahroja aikaan parhaalla tahdollakaan! Toisaalta, ei niitä pensasmustikkatahroja nyt ole muutenkaan tullut, sillä ne maistuvat niin pahoilta, että ne jäävät meidän perheen osalta kyllä kauppaan pilaantumaan. Maultaan mustikka ja pensasmustikka ovat melko kaukana toisistaan. Mutta enivei, KYLLÄ OLI SITTEN MUSTIKKA HYVÄÄ! Kiitos anopille, kälyille ja naapurin Pirkolle, jotka ovat niitä meille tuolta maastosta poimineet!

Mämmi Pääsiäinen rapakon takana piti viettää ilman mämmiä, tuota suurta suomalaista herkkua. Onneksi tämän pystyi nyt ottamaan takaisin, sillä anoppini oli Pääsiäisenä tehnyt mämmiä ison erän ja pakastanut siitä osan. Pikku V ja minä olemme täällä nauttineet aidosta itsetehdystä mämmistä maidon kanssa ja kyllä on ollut hyvää. Mielenkiintoista kyllä, että parhaimmat suomalaiset herkut valmistetaan ruisjauhosta, vedestä ja suolasta  pelkästään!

Kotikalja Ehkä yllättävin makuikävä, johon täällä olen törmännyt on kotikalja! Olin aivan unohtanut kuinka hyvää sekin on. Pitää ehkä ottaa pari pakettia mukaan, jotta voimme sitten kotona herkutella sillä.

On myöskin mukavaa, kun ventovieraat eivät koko ajan kysele, että kuinka voit tänään ja kaikkia vastaantulijoita ei tarvitse tuijoittaa silmiin ja hymyillä legohymyä.

Viikon päästä ollaan taas takaisin kotona. Osan näistä voi Amerikkaankin mukaan ottaa, mutta rakkaat sukulaiset ja tutut ja Suomen kesä jäävät valitettavasti tänne.