Syyskuun kuulumisia

Pikkuneidin syntymästä on tänään tasan 8 viikkoa. Näinä viikkoina täällä on kasvettu kovasti. Oikeastaan kasvuspurtti alkoi jo ennen hänen syntymäänsä: minä tietysti kasvatin vauvamasua 9 kuukautta, mutta nyt en tarkoita sitä. Pikku V:n otti huiman kasvupyrähdyksen heinäkuussa: poika näyttää heinäkuussa alussa otetuissa kuvissa paljon pienemmältä ja nuoremmalta kuin kuukautta myöhemmin. Jopa hänen tukkansa ja silmäripsensä ovat kesän aikana muuttuneet paljon paksummiksi!

DSCF5567

Myös pikkusisko on kasvanut hurjasti. Ihan pieniä vaatteita meillä ei hänelle ollutkaan varattuna, mutta ne vaatteet, jotka olivat 8 viikkoa sitten vielä kovin väljiä, ovat saaneet kummasti täytettä sisälleen. Pikkusisko on osoittautunut paljon nukkuvaksi, tyytyväiseksi vauvaksi. Hänestä on tulossa koko ajan tarkkaavaisempi ja hän on hereillä ollessaan kiinnostunut ympäristöstään, etenkin ikkunoista ja isoveljestä.

DSCF5626

Perheemme kasvoi vauvan syntymän myötä neljän hengen perheeksi. Etukäteen vähän arvelutti, että miten arki alkaa rullaamaan kahden lapsen kanssa, joiden ikäero on niin iso. Oikeastaan perhe-elämä vauvan ja 5-vuotiaan kanssa tuntuu parin kuukauden harjoittelun jälkeen yllättävän mukavalta. Vauva on ensinnäkin yllättänyt ihanuudellaan – jotenkin oli päässyt unohtumaan, miten ihana oma vauva onkaan! Pikku V taas on touhukas, hauska ja (alkupäivien mustasukkaisuuden jälkeen) vauvan suhteen erittäin kärsivällinen poika. Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaankin, koska tekemiset Pikku V:n kanssa keskeytyvät aika usein vauvan vaatiessa hoitoa ja huomiota. Tälläisissa tilanteissa pikku V odottaa ja odottaa ja sitten taas jatketaan. Pikku V:stä on jopa tullut aika tarkka huomioimaan vauvan tarpeita; usein saan ohjeita, kuten: ”nyt pitäisi vaihtaa vaippa” tai ”nyt pikkusisko haluaa syliin”. Vauvan kanssa touhuamisen ohella on tosi mukavaa vaihtelua lennättää leijaa, pelata kimbleä tai katsoa vaikkapa ”Olipa kerran elämä”-jakso pikku V:n kanssa. Tällä viikolla on muuten katsottu jo kahdesti jakso: ”Mikä on solu?” Häntä myös kiinnostaa yhä enemmän laskeminen, lukeminen ja kaikenlainen rakentaminen.

Me vanhemmat olemme jaksaneet vauva-arkeen palaamista pitkän tauon jälkeen ihan hyvin, mutta kyllä täällä on väsymystäkin ilmassa. Ville hoitaa pikku V:n eskariin lähdön ja aloittaa aikaisin työpäivän, joten häntä taitaa väsyttää tällä hetkellä meistä eniten. Minä taas hoidan yöheräilyt. Niistä huolimatta olen jaksanut ihmeen hyvin. Ehkäpä imetyshormoneilla, auringon valolla sekä aamu-unilla on kaikilla osuutta asiaan.

Silloin kun pikku V syntyi, muutos arjessamme oli iso. Jotenkin elämä alkoi pyörimään täysin vauvan ympärillä ja vauvan rytmin mukaan – sitä ennen rytmin ja tekemiset oli saanut päättää itse. Huvittavaa kyllä, nyt meidän rytmiä ei niinkään sanele vauva, vaan pikku V:n koulubussin aikataulu! Pikku V on aina ollut aamu-uninen, joten jännitimme etukäteen, että miten poika herää niin ajoissa, että ehtii herätä, syödä aamupalan ja bussiin, joka lähtee 7.20. Huoli oli turha: koska pikku V:n iltatoimet alkavat tätä nykyä seitsemältä ja kahdeksalta hän on jo unessa, aamut ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin. Kello kolme kotiin palaa (useimmiten) iloinen ja reipas eskarilainen.

DSCF5494

3 viikkoa

Kolme yötä sitten saattelin Villen ja pikku V:n lentokentälle. He matkustivat Suomeen seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Pikku V:lle oli kerrottu reissusta jo hyvissä ajoin etukäteen ja hän oli reippaasti lähdössä lentokoneella mummolaan ja pelaamaan jalkapalloa serkkupoikien kanssa. Äiti oli tässä tilanteessa kyllä hieman vähemmän reipas; oli haikeaa ja vähän pelottavaa (viime viikon uutiset samalta lentokentältä taustalla kummitellen) nähdä pienen perheeni katoavan turvatarkastuksen portista.

Untitled-2

v&v

kone

Onneksi matka oli kuulemma mennyt loistavasti ja matkalaiset pääsivät turvallisesti perille! On todella omituista, että kolmeen viikkoon täällä kotona ei ole ketään muuta kuin minä. Olen yrittänyt ajatella tämän niin, että minulla on kesäloman sijasta eräänlaista työlomaa. Mitäköhän muuta sitä keksisi?

Missä me oikein asumme?

Pikku V:lle kun sanoo että me asutaan Palo Altossa, niin hän korjaa heti että: ”Ei – me asutaan Palo Autossa”.

Joten tässä hän on kotonaan Palo Alton Palo Autossa:

DSCF5551

Täkäläiset paloautot ovat dekadia hienompia kuin Euroopassa, sillä nämä ovat täysin kustomina tehty juuri paloautoiksi alusta lähtien, toisin kuin Eurooppalaiset normaalien rekkojen alustoille rakennetut paloautot. Tikasauto on ”fire truck” ja normaali paloauto raivauskalustolla ja 500 gallonan vesisäiliöllä ja vesiletkuilla on ”fire engine”.

DSCF5540

DSCF5549

DSCF5552

 

 

Uutta muuttoa, ajokorttia ja autoa

No niin siinä sitten kävi että kyllästyin niin pahasti tuohon viereiseen roskapuristimen ja pyysin meille uuden asunnon täältä alueelta. Ensi viikonloppuna muutetaan. Taas. Koti olikin täällä jo melkein valmis, mutta se pitää laittaa taas alkutekijöihinsä ja kasata uudestaan. Onneksi uuden asunnon pohja on samalainen kuin tämän, joten kovin isoa säätämistä ei tarvita, mutta extravaivaa ja kustannuksia tästä kyllä tulee melkoisesti.

Mutta on niitä hyviäkin uutisia: Pääsin eilen läpi Kalifornian pakollisen ajokokeen ja sain nyt paikallisen ajokortin. Itse läpyskä tulee sitten postissa kunhan saavat sen ensin painettua. (Siinä muuten on sitten aivan hirvittävä kuva minusta kun piti kääntää pää outoon asentoon kuvaa ottaessa.)

Ja toinen hyvä uutinen on että sain eilen myös haettua uuden auton kaupasta. Mazda CX-5. Vaikuttaa oikein mukavalta autolta ajella, vaikka pikku V haluaisi mielummin ajaa Toyota Priuksella. Tässä se nyt on Palo Alton lasten kirjaston edessä, jossa kävimme satutunnilla tänään:

IMG_0286

Päivän muita aktiviteetteja oli USB-muistilla ajokorttitietojen toimittaminen vakuutusyhtiöön, jolle ei voinut sähköisesti lähettää mitään liitetiedostoja. Pikku V bongasi sieltä tietysti niiden auton, jota oli pakko kokeilla. Vakuutusyhtiön tädit olivat oikein haltioissaan tästä!

IMG_0275

IMG_0276

Myöhemmin iltapäivällä puistossa pojat pääsivät maansiirtopuuhiin. Täällä alueellahan ei ole hiekkalaatikkoa, mutta se ei paljoa menoa haitannut. Kyllä sitä siirrettävää maata aina jostain löytyy!

IMG_0296

Melkein valmis uusi koti

Alamme vihdoin asettumaan tänne Stanford Westin asuntoomme. Ensimmäiset pari viikkoa on ollut melkoista pää kolmantena jalkana juoksemista kaupoissa ja kaiken kasaamista ja asentamista. IKEA on ollut erittäin hyvä apu tässä asettautumisessa, mutta sentään onneksi aivan kaikkea ei ole tarvinnut sieltä hommata. IKEA on yllättänyt myös positiivisesti koti-ikävää potevan suomalaisperheen. Sieltä saa salmiakkimausteista lakritsia, suomalaista näkkileipää ja ruisleipätaikinan (lisää vain vesi!). Viime viikolla torstaina paistoin IKEA-ruisleivän ja vuorokautta myöhemmin ei leivästä ollut enää muruakaan jäljellä.

Olen erittäin vakuuttunut siitä että ei ole sattumaa että Legot ja IKEA:n kasattavat huonekalut ovat syntyneet lähellä toisiaan. 17:a huonekalua kasatessa ei ole alkanut rakentaminen vielä kyllästyttään – ja olen tuntenut samanlaista tyydytystä kuin Legoja rakentaessa! Onneksi IKEAsta saa myös akkukäyttöisen ruuvinvääntimen, joka auttoi mukavasti kootessa parisänkyä, jonka 150 ruuvia olisivat muuten kipeyttäneet ranteen varmasti. Parisängyn rakentaminen ei varmasti muuten olisi ollut lainkaan mahdollista, sillä Pikku V:n ollessa samassa huoneessa rakentamisesta ei tule mitään. Jos hän on hereillä, ruuvit ja tapit häviävät heti ja jos hän nukkuu, hän herää rakentamisen ääniin, joten rakentaminen onnistui ainoastaan jos Anne hoiti Pikku V:tä ja piti pois hänet makuuhuoneesta kasaamisen ajan.

Tämä asunto on aivan priimakunnossa – kaikki seinät ja ovet olivat maalattu ennen meidän tuloa. Hellan levyt vaihdettu, keittiöiden ja vessojen tasot vaihdettu etc. Asunnon kunnosta ei ole mitään valittamista. Mutta seinät ovat melkoisen heppoista tekoa. Täällä Kaliforniassa on tällä hetkellä menossa kylmimpiä päiviä vuosikausiin, joten nämä heppoiset seinät eivät oikein pidä lämpöä sisällä. Niinpä ensimmäinen netistä tilattu tuote, joka tänne saapui oli pieni 400W:n öljykiertoinen lämpöpatteri. Sitä käyttäessä ei tarvitse pitää äänekästä ilmalämpöpumppua päällä makuuhuoneessa unien aikaan. Kyseisestä rakkineesta löytyy kaksi asetusta: äänekäs ja erittäin äänekäs. Parkkipaikalla oleva roskapuristin kuuluu myös tänne asuntoon sisään, mutta onneksi sitä käytetään vain päiväsaikaan, jolloin ketään ei ole kotona, eiku…

Äänekkäitä ovat myös muut kodinkoneet. Mittasin 90 desibeliä tiskikoneen vieressä. Jos tiskikone päällä on avokeittiössämme, niin keskustelu pitää käydä huutamalla. Leffojen katsomista on turha edes suunnitella. Niinpä tiskikonetta on pyöritetty Pikku V:n päiväunien aikaan siten että kun mies on ensin nukahtanut, sen jälkeen 10 metrin päässä eri huoneessa olevan tiskikoneen voi laittaa päälle. Jos se on päällä silloin kun häntä yrittää rauhoitella unille, hän usein sanoo metelistä ”V:a pelottaa”. Pyykkikone ja kuivausrumpu ovat samaa erittäin äänekästä Whirlpoolin jenkkisarjaa. Kumma kun sama merkki Suomessa tuottaa normaaliäänentasoisia laitteita, mutta ilmeisesti täällä Amerikassa kaiken pitää olla suurta – myös metelin.