Vauvan kanssa Kaliforniassa

DSCF5219

Tasan yhdeksän kuukautta sitten elimme jännittäviä hetkiä. Laskettu aika oli illassa ja taas yksi työpäivä pulkassa. Vauva ei vielä ollut ilmoitellut tulostaan, mutta väsymys alkoi jo painaa, joten olin tehnyt viimeiset kaksi päivää etätöitä kotoa käsin. Oloni oli helpottunut, koska olin selvinnyt terveenä ja työkykyisenä näin pitkälle ja olin ehtinyt ajaa alas kaikki labratyöni. Seuraavana aamuna klo 8 menimme sairaalaan testeihin ja 15 tuntia myöhemmin saimme kainaloomme ihastuttavan vauvan.

Seuraavat 12 viikkoa olivat ihanat. Vauvamme osoittautui paljon nukkuvaksi ja hyväntuuliseksi. Aurinko paistoi joka ikinen päivä ja ulkoilimme paljon. Töihin paluuta en oikeastaan miettinyt enkä pelännyt etukäteen; ehkä siksi, että koska vaihtoehtoja ei ollut, asiaa oli ihan turha jahkailla. Sain olla kotona vauvaa hoitamassa 12 viikkoa, jonka aikana sain pientä rahallista korvausta. Jos olisin ollut töistä poissa pidempään, olisimme joutuneet poistumaan maasta, koska minä olen perheessämme viisumin päähaltija. Olin muuten työpaikallani ensimmäinen äiti, joka oli yhteen putkeen 12 viikkoa poissa töistä – muut olivat olleet 6 viikkoa kokonaan poissa ja sen jälkeen 12 viikkoa osa-aikaisesti.

Vauvan syntymä muuttaa perhettä myös täällä Kaliforniassa. Usein niin paljon, että uusi äiti jättää työelämän pysyvästi. Jos äiti haluaa pitää työpaikkansa, hän palaa töihin äitiysloman loputtua eli hyvällä tuurilla 12 viikon kuluttua (kaikki eivät ole oikeutettuja näin pitkään lomaan) ja sen jälkeen vauvaa alkaa hoitamaan joku muu. Olimme onnekkaita, koska Ville sai työnantajaltaan palkallista isyyslomaa 14 viikkoa. Näin pitkä isyysvapaa on Yhdysvalloissa hyvin poikkeuksellista. Suurin osa yrityksistä ei tarjoa isyysvapaata lainkaan ja nekin isät, joille sitä tarjotaan käyttävät sitä hyvin vähän tai käyttävät sen lomailuun vaimon ollessa kotona hoitamassa lapsia. Isyysloman ensimmäiset kaksi kuukautta tosin kuluivat töitä tehden täysipäiväisen vauvanhoidon lomassa, koska Villen tilalle ei löydetty ajoissa tuuraajaa.

DSCF6564

DSCF6651

Palasin siis töihin lokakuun puolivälissä – yllätys yllätys – rintapumpun kanssa. Tämä voi kuulostaa suomalaiseen korvaan oudolta, mutta on täällä oikeastaan melko tavallista. Sairausvakuutus korvaa yhden rintapumpun/vauva ja työnantajan on puolestaan tarjottava tila, jossa työntekijä voi pumpata rintamaitoa. Näin ollen minä olen ollut jo yli puoli vuotta täysipäiväisesti töissä, mutta saan edelleen imettää vauvaamme. Tämä on sujunut yllättävän hyvin, mutta vaatii järjestelmällisyyttä ja melkoista pumppujen pesurumbaa.

Mitä sitten tapahtuu kun kaikki vanhempainvapaat on käytetty? Päivähoitopaikkoja vastasyntyneille on tarjolla vähän ja ne ovat kalliita. Tarjolla on myös perhepäivähoitoa sekä hyvin kalliita lastenhoitajia. Vierailimme päiväkodin vauvaryhmässä, josta meille tarjottiin hoitopaikkaa. Ryhmässä oli 12 lasta ikähaitariltaan 6 vk-18 kk ja 3-4 hoitajaa. Päiväkoti oli se sama tuttu paikka, jossa pikku V oli aiemmin hoidossa, mutta tämä ryhmä vaikutti lähinnä vauvojen varastolta. Tämän vierailun tuloksena päädyimme etsimään ihan tosissamme hyvää lastenhoitajaa. Saimme naapureiltamme hyviä vinkkejä siitä, mitä lastenhoitajaa etsiessä tulee ottaa huomioon. Laitoimme työpaikkailmoituksia useille sivustoille, joiden avulla etsitään lastenhoitajia ja saimmekin melkoisen tulvan vastauksia mitä erikoisemmilta työnhakijoilta. Löysimme lopulta luotettavan ja pätevän hoitotädin, joka aloitti meillä helmikuun alussa. Hän hoitaa vauvaa klo 9 alkaen, hakee iltapäivällä pikku V:n bussipysäkiltä ja hoitaa molempia lapsia loppupäivän. He ulkoilevat paljon ja käyvät myös joka perjantai kirjastossa vauvojen satutunnilla. Tämä järjestely tuo arkeemme joustavuutta ja toimivuutta, mutta vie perheemme käteenjäävästä palkasta melkein puolet.

DSCF6779

DSCF6755

Huomenna vauvamme täyttää yhdeksän kuukautta. Niihin on mahtunut paljon iloa, onnea ja oppimista mutta myös ikävöintiä, uupumusta ja melkoinen määrä työtä.

Päiväkodin opetusohjelmasta

Edellisestä blogipostauksesta on vierähtänyt aika tavalla aikaa. Yksi syy siihen on ollut se, että olemme vaimoni kanssa katsoneet paljon suitsutettua The Wire-sarjaa iltaisin pikku V:n nukkumaanmenon jälkeen, eikä blogikirjoittelulle ole liiennyt aikaa. Siinä on sitten harvinaisen hyvä varsin realistisen oloinen poliisisarja Baltimoresta. Nyt kun täällä kerran ollaan niin tutkitaan nyt muutakin Amerikkaa kun tätä Piilaakson lintukotoa. Kontrasti Palo Alton ja Baltimoren välillä on varsin suuri.

Pikku V:llä oli helmikuussa päiväkodin ”kehityskeskustelu”. Keskustelun pohjustukseksi saimme kolme sivua pitkän ja yli sata-kohtaisen listan pikku V:n kehityksestä. Olimme vaimoni kanssa aika ihmeissämme kaavakkeesta. Ei niinkään siitä miten poikaamme oli siinä arvioitu, vaan ylipäätään mitä asioita siinä arvioitiin. Esim: yhdistää kirjaimia äänteisiin, tunnistaa sanojen riimejä, teeskentelee kirjoittavansa, erottaa kirjoituksen ja piirustukset toisistaan, osoittaa kiinnostusta oikeinkirjoitukseen, kopioi nimiä ja sanoja, kirjoittaa oman etu- ja sukunimensä, osoittaa kiinnostusta yhteenlaskemiseen. Tietysti kaavakkeessa myös luetellaan tarkasti mitä värejä, numeroita ja kirjaimia lapsi osaa. MITÄ IHMETTÄ?!? Tämä ryhmä on 2,5-3,5 vuotiaille lapsille! Ja kaiken kukkuraksi, koko läpyskässä ei mainittu lainkaan sitä, että poikamme oli aloittanut uuden kielen opettelun vasta neljä kuukautta sitten eikä otettu kantaa miten tämä on vaikuttanut häneen käyttäytymiseen ja kehittymiseen ryhmässä.

Päiväkodit täällä tuntuvat seuraavan tiukkaa opetusohjelmaa, jossa 2-4 vuotiaille lapsille opettamalla opetetaan taitoja, jotka tähtäävät lukemisen ja kirjoittamisen oppimiseen. Käsittääkseni vastaavat taidot tulevat Suomessa opetusohjelmaan muutaman vuoden myöhemmin. Ei mikään ihme, että päiväkoti on amerikaksi preschool, esikoulu. Kaikki päiväkodit tosin sanovat, että kaikki opetus on play based.

Numeroiden ja kirjaimien opetteluun käytetään myös paljon aikaa. Perjantaina viedessäni pikku V:ta päiväkotiin lapset olivat laskemassa kuorossa monesko kuukauden päivä tänään oli. 28. päivähän se oli! Ja kaikki numeroiden ja kirjaimien opettelu sitten naamioidaan ”leikiksi”. Leikitäänpäs luovasti laskemalla vaikka oravia!

2-3 vuotiaiden ryhmän opetusohjelma tänään: Luovaa ilmaisua numeroiden avulla
2-3 vuotiaiden ryhmän opetusohjelma tänään: Luovaa ilmaisua numeroiden avulla

Sen lisäksi että päiväkodissa päntätään numeroita ja kirjaimia, vanhempien oletetaan opettavan lapselle niitä myös kotona. Tuttavaperhettämme kehotettiin opettaa niitä vilkkaalle kolmevuotiaalle pojalleen, kun he eivät olleet sitä oma-alotteisesti tehneet. Eihän kaksi opettajaa eehdi kovin yksilöllistä opetusta antamaan kullekin ryhmän 18:lle lapselle. Useimmille paloaltolaisvanhemmille onkin tärkeää saada lapsensa amerikkalaisen koulujärjestelmän aallon harjalle alusta asti ja pitää heidät siellä.  Täkäläinen koulujärjestelmä on hyvin monimutkainen verkosto, joka tuottaa hyvin erilaatuisia tuloksia riippuen siitä mitä reittiä pitkin lapsi siellä kulkee koulusta seuraavaan. Kyse on sekä opetuksen tasosta että kaveripiireistä. Asunnot hyvien koulujen ottopiirissä maksavat hyvin paljon enemmän kuin tien toisella puolella olevan huonomman koulun ottopiirissä olevat asunnot. Jokaisella tasolla on myös tärkeää olla ryhmän parhaimmiston joukossa. Parhaat oppilaat saavat erikoiskohtelua.

Suomen koulujärjestelmän maine on kiirinyt rapakon taakse hyvinkin laajalle. Kun kerron olevani Suomesta, yksi yleisimmistä asioista, joita amerikkalaiset mainitsevat tietävänsä Suomesta on juuri hyvä koulujärjestelmä ja kysyvät, että onko se todella niin hyvä ja mikä on sen salaisuus. Vastaukseni on ollut: aloitetaan akateemisten taitojen opettelu myöhemmin, annetaan sama opetus kaikille riippumatta lasten taustasta, jälkeenjääneitä tuetaan ja arvostelu/vertailu tuodaan mukaan vasta myöhäisessä vaiheessa. Amerikkalainen malli on jokaiselta kohdaltaan tismalleen päinvastainen.

Amerikkalaiset lapset opettelevat lukemaan ja kirjoittamaan vuosikausia eivätkä monet opi koskaan kunnolla. Täytyy kyllä sanoa että ei mikään ihme, sillä englanninkielen oikeinkirjoitus ei ole mikään helppo asia. Peruskouluikäiset lapsinerot käyvät täällä tavauskilpailuja, jossa he kilpailevat, kuka osaa tavata sanat oikein kirjain kirjaimelta. Suomalaisesta näkökulmasta moinen kuulostaa lähinnä naurettavalta. Kiitos Mikael Agricola ja kaikki muut suomen kirjakielen luojat ja huoltajat!

Tehdäänpäs pieni koe. Ostimme pikku V:lle kurkistuskirjan, jossa tutustutaan aakkosiin eläinten avulla.

photo-(10)

Kirjain Kirjain lausutaan Eläin Eläin lausutaan Sama äänne eläimen alussa?
A Alligator ælɪˌgeɪtər Ei
B bi: Bunny ˈbʌni Kyllä
C si: Cow kæʊ Ei
D di: Dog dɔg Kyllä
E i: Elephant ˈɛləfənt Ei
F ɛf Fox fɒks Kyllä
G dʒi: Giraffe dʒəˈræf Kyllä
H eɪtʃ Horse hɔ:rs Ei
I Iguana ɪˈgwɑnə Ei
J dʒeɪ Jaguar ˈdʒægwɑr Kyllä
K keɪ Kangaroo kæŋgəˈru Kyllä
L ɛl Lion ˈlaɪən Kyllä
M ɛm Moose mu:s Kyllä
N ɛn Newt nju:t Kyllä
O ou Octopus ˈɒktəpəs Ei
P pii Porcupine ˈpɔrkyəˌpaɪn Kyllä
Q kju: Quail kweɪl Ei
R a:r Rhinoceros raɪˈnɒsərəs Kyllä
S es Sea Horse si: hɔ:rs Kyllä
T ti: Turtle ˈtɜrtl Kyllä
U ju: Upland Gorilla ˈʌplənd gəˈrɪlə Ei
V vi: Vulture ˈvʌltʃər Kyllä
W dʌbəlju: Walrus ˈwɔlrəs Ei
X ex X-ray Fish ˈɛksˌreɪ fɪʃ Kyllä
Y waɪ Yak yæk Ei
Z zed Zebra ˈzi:brə Kyllä

Tulos: Kirjaimista 38%:ssa oli eri äänne kuin kirjainta opettavalla eläimellä. Konsonanteista pielessä oli 24% ja vokaaleista joka ikinen. Onnea opiskeluun!

Kirahvi, giraffe

01-DSCF7028Kotikulmilla

Viime viikkojen aikana täällä kotona on alkanut kuulua kaunista amerikanenglantia. Ei, Ville ja minä emme ole onnistuneet pääsemään eroon perisuomalaisesta aksentistamme vaan nyt kyse on perheemme pienimmästä. Pikku V omaksuu nopealla tahdilla uutta kieltä päiväkodissa ja niinpä monet lauseet tahtovat nyt kääntyä kotonakin englanniksi, vaikka puhummekin kotona suomea. Kolmevuotiaan oppimista on aika ihmeellistä ja hienoa seurata.

Muita viime aikojen kuulumisiamme ovat pari onnistunutta retkeä Sonoman viinialueelle (jossa tutustuimme viiniJUNAAN sekä JUNAhuvipuistoon, josta ostimme heti erittäin rakkaaksi muodostuneen Thomas-JUNA tarinakokoelman), lämpimien takkien kaivaminen kaapista kylmiä aamuja varten sekä Halloweenhulinat. Itse Halloween on vasta ensi torstaina, mutta luurangot ja kurpitsat ovat olleet asemissa näillä kulmilla jo monta viikkoa. Koska perheemme aikuiset eivät ole kovin hyvin kartalla Halloweenasioiden suhteen, Pikku V sai itse valita Halloweenasunsa. Pikku V ilmoitti haluavansa olla kirahvi. Kirahviasu löytyi kuin löytyikin ja asuvalinta oli ilmeisen onnistunut. Kirahvimme kun on saanut söpöimmän puvun palkinnon molemmissa Halloweenjuhlissa, joissa olemme käyneet.

2-DSCF6966Söpöin kirahvi FAHAssa (Finnish American Home Association)

3-DSCF6968Allekirjoittaneelta alkaa löytyä jo Amerikkalaista tekohymyn tapaista
(huom kuva on otettu saunomisen jälkeen, pääsin saunaan ensimmäistä kertaa Suomesta lähdön jälkeen!)

02-DSCF7036Halloweenjuhlien portilla Stanford Westissä

08-DSCF7089
Kaverukset kirahvi ja lohikäärme Puff

06-DSCF7077JUNA

09-DSCF7099Prinsessa antoi karkeilla täytetyn palkintopokaalin kirahville

10-DSCF7117Nam!

Kirjaimia

Pikku V on viime aikoina alkanut osoittaa yhä enemmän kiinnostusta kirjaimiin ja numeroihin. A niin kuin Anssi, O niinkuin Outi, I niinkuin Isi, Ä niinkuin Äiti ja V niin kuin minun kirjain hän löytää kirjaimia tekstistä. Itse olin autuaasti tietämätön mistään kirjaimista ennen ala-asteen ensimmäistä luokkaa.

Tämän päivän suuri yllätys oli kun V piirteli liitutaululle soikion ja sanoi: O niinkuin Outi. Ja sitten hän piirsi pystysuoran viivan ja sanoi I niinkuin Isi. Sitten hän vielä pyysi näyttämään miten piirretään ”minun kirjain” ja A niinkuin Anssi.

Mitä ihmettä? eihän tässä vaiheessa vielä tarvitse olla kirjaimista kiinnostunut. Ei ainakaan Suomessa, mutta täällä rikkaimmat vanhemmat laittavat lapsensa sellaisiin ”preschool”eihin, joissa leikin avulla opetetaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan neljään ikävuoteen mennessä. Play based on muotitermi.

Jos poika haluaa kirjaimia oppia niin pitää käyttää tilaisuus hyväksi!