Vauvan kanssa Kaliforniassa

DSCF5219

Tasan yhdeksän kuukautta sitten elimme jännittäviä hetkiä. Laskettu aika oli illassa ja taas yksi työpäivä pulkassa. Vauva ei vielä ollut ilmoitellut tulostaan, mutta väsymys alkoi jo painaa, joten olin tehnyt viimeiset kaksi päivää etätöitä kotoa käsin. Oloni oli helpottunut, koska olin selvinnyt terveenä ja työkykyisenä näin pitkälle ja olin ehtinyt ajaa alas kaikki labratyöni. Seuraavana aamuna klo 8 menimme sairaalaan testeihin ja 15 tuntia myöhemmin saimme kainaloomme ihastuttavan vauvan.

Seuraavat 12 viikkoa olivat ihanat. Vauvamme osoittautui paljon nukkuvaksi ja hyväntuuliseksi. Aurinko paistoi joka ikinen päivä ja ulkoilimme paljon. Töihin paluuta en oikeastaan miettinyt enkä pelännyt etukäteen; ehkä siksi, että koska vaihtoehtoja ei ollut, asiaa oli ihan turha jahkailla. Sain olla kotona vauvaa hoitamassa 12 viikkoa, jonka aikana sain pientä rahallista korvausta. Jos olisin ollut töistä poissa pidempään, olisimme joutuneet poistumaan maasta, koska minä olen perheessämme viisumin päähaltija. Olin muuten työpaikallani ensimmäinen äiti, joka oli yhteen putkeen 12 viikkoa poissa töistä – muut olivat olleet 6 viikkoa kokonaan poissa ja sen jälkeen 12 viikkoa osa-aikaisesti.

Vauvan syntymä muuttaa perhettä myös täällä Kaliforniassa. Usein niin paljon, että uusi äiti jättää työelämän pysyvästi. Jos äiti haluaa pitää työpaikkansa, hän palaa töihin äitiysloman loputtua eli hyvällä tuurilla 12 viikon kuluttua (kaikki eivät ole oikeutettuja näin pitkään lomaan) ja sen jälkeen vauvaa alkaa hoitamaan joku muu. Olimme onnekkaita, koska Ville sai työnantajaltaan palkallista isyyslomaa 14 viikkoa. Näin pitkä isyysvapaa on Yhdysvalloissa hyvin poikkeuksellista. Suurin osa yrityksistä ei tarjoa isyysvapaata lainkaan ja nekin isät, joille sitä tarjotaan käyttävät sitä hyvin vähän tai käyttävät sen lomailuun vaimon ollessa kotona hoitamassa lapsia. Isyysloman ensimmäiset kaksi kuukautta tosin kuluivat töitä tehden täysipäiväisen vauvanhoidon lomassa, koska Villen tilalle ei löydetty ajoissa tuuraajaa.

DSCF6564

DSCF6651

Palasin siis töihin lokakuun puolivälissä – yllätys yllätys – rintapumpun kanssa. Tämä voi kuulostaa suomalaiseen korvaan oudolta, mutta on täällä oikeastaan melko tavallista. Sairausvakuutus korvaa yhden rintapumpun/vauva ja työnantajan on puolestaan tarjottava tila, jossa työntekijä voi pumpata rintamaitoa. Näin ollen minä olen ollut jo yli puoli vuotta täysipäiväisesti töissä, mutta saan edelleen imettää vauvaamme. Tämä on sujunut yllättävän hyvin, mutta vaatii järjestelmällisyyttä ja melkoista pumppujen pesurumbaa.

Mitä sitten tapahtuu kun kaikki vanhempainvapaat on käytetty? Päivähoitopaikkoja vastasyntyneille on tarjolla vähän ja ne ovat kalliita. Tarjolla on myös perhepäivähoitoa sekä hyvin kalliita lastenhoitajia. Vierailimme päiväkodin vauvaryhmässä, josta meille tarjottiin hoitopaikkaa. Ryhmässä oli 12 lasta ikähaitariltaan 6 vk-18 kk ja 3-4 hoitajaa. Päiväkoti oli se sama tuttu paikka, jossa pikku V oli aiemmin hoidossa, mutta tämä ryhmä vaikutti lähinnä vauvojen varastolta. Tämän vierailun tuloksena päädyimme etsimään ihan tosissamme hyvää lastenhoitajaa. Saimme naapureiltamme hyviä vinkkejä siitä, mitä lastenhoitajaa etsiessä tulee ottaa huomioon. Laitoimme työpaikkailmoituksia useille sivustoille, joiden avulla etsitään lastenhoitajia ja saimmekin melkoisen tulvan vastauksia mitä erikoisemmilta työnhakijoilta. Löysimme lopulta luotettavan ja pätevän hoitotädin, joka aloitti meillä helmikuun alussa. Hän hoitaa vauvaa klo 9 alkaen, hakee iltapäivällä pikku V:n bussipysäkiltä ja hoitaa molempia lapsia loppupäivän. He ulkoilevat paljon ja käyvät myös joka perjantai kirjastossa vauvojen satutunnilla. Tämä järjestely tuo arkeemme joustavuutta ja toimivuutta, mutta vie perheemme käteenjäävästä palkasta melkein puolet.

DSCF6779

DSCF6755

Huomenna vauvamme täyttää yhdeksän kuukautta. Niihin on mahtunut paljon iloa, onnea ja oppimista mutta myös ikävöintiä, uupumusta ja melkoinen määrä työtä.

Ihania asioita

Viime aikoina uutisissa on ollut paljon synkkiä uutisia, ja ehkäpä juuri siksi ja sen vastapainoksi olen yrittänyt ajatella elämässämme tällä hetkellä olevia hyviä asioita. Täällä blogissakin on tullut hyvin usein kirjoitettua juuri niistä asioista, jotka Amerikassa ja Kaliforniassa asumisessa erityisesti ärsyttävät. Täällä on kyllä myös paljon sellaista, mistä pidän ja asioita, joita varmasti ikävöin sitten kun emme enää asu täällä.

Tässä siis vaihteeksi lista ihanista asioista, joista osa on pieniä arkipäiväisiä mielen ilahduttajia, ja osa hieman isompia juttuja:

  • Hurja, hurjan kaunis luonto: vuoret, metsät, meri. Lenkkipolun varrella olen nähnyt monena päivänä kolibrin!
  • Auringon valo: sitä on on paljon ja se pitää mielen pirteänä.Screenshot 2015-09-04 22.27.30
  • Ystävälliset, paljon hymyilevät ihmiset: on oikeasti mukavaa, että ihmiset tervehtivät toisiaan ja muutenkin puhutaan muillekin kuin vain tutuille. Tätä ja tähän sopeutumista muuten pelkäsin etukäteen melkein eniten!
  • Lasten läsnäolon huomioiminen: lapsia tervehditään ja puhutellaan siinä missä aikuisiakin tai jopa useammin.
  • Jos joku asia on huonosti, toimitaan sen muuttamiseksi: olen törmännyt useasti tilanteeseen, jossa on otettu ”härkää sarvista” kun joku asia harmittaa. Tuntuu, että täällä Kaliforniassa kuulee valitusta aika harvoin (ihme kyllä, ainakin suomalaisen perspektiivistä tarkasteltuna!). Täältä löytyy sivusto, jossa voi auttaa heitä, joilla asiat ovat tällä hetkellä todella huonosti, heitä, jotka ovat menettäneet kaiken.
  • Fiksut palvelut ja yritykset: doordash (tuo ruokaa lähiravintoloista kotiovelle 45 minuutissa tilauksesta), earthbaby (noutaa kotoa ja kompostoi kompostoituvat, mutta tavalliseen kompostiin kelpaamattomat kertakäyttövaipat), uber (taksipalvelu loistavalla käyttäjäkokemuksella).
  • Hyvä ruoka ja etenkin herkulliset kasvikset ja hedelmät: esimerkkinä avokado, joka on pikku V:n ehdoton suosikki ruokapöydässä ja sattuu myös olemaan täällä kotoperäinen laji. Leivonnaisista suosikkeja ovat baagelit (bagels), kanelileipä (cinnamon bread) ja banaanikakku (banana bread).
  • Jännittävä työ ja mukavat työkaverit.
  • Nämä kolme:

Neiti-Vatén-San-Jose-newborn-photographer-14

Vauvaa odotellessa

DSCF4700

Jos olisimme Suomessa, olisin jäänyt viimeistään tänään äitiysvapaalle. Koska olemme täällä Kaliforniassa, odottelen vauvan syntymää – yllätys, yllätys – töissä käyden. Koska pikku V syntyi hyvin lähellä laskettua aikaa, oletan että edessä on noin 5 viikkoa töitä. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tämä tuntuu todella oudolta käytännöltä. Monet työtehtävät ovat hankalia vauvamahan kanssa, puhumattakaan siitä, että töissä käyminen alkaa ottaa voimille aika tavalla. Töissä on myös vaikea suunnitella asioita, kun ei tiedä kuinka kauan siellä viellä pystyy olemaan. Vauvan syntymän jälkeen saan olla 6 viikkoa palkallisella työkyvyttömyysvapaalla ja siihen päälle 6 viikkoa lähes palkattomalla ”vauvaan sitoutumis” (baby bonding) -vapaalla.

On aika huvittavaa, kuinka raskauden aikana täällä kehotetaan välttämään monia asioita; muun muassa pyöräilyä (kaatumisriskin takia), lämpimässä vedessä uimista sekä saunomista (en edes tiedä minkä takia). Töissä käymistä synnytyksen käynnistymiseen asti pidetään kuitenkin täysin normaalina; oma lääkärini kertoi, että raskausoireiden takia lääkäri ei voi määrätä sairaslomaa. Omia sairaslomapäiviä (joiden määrä riippuu omasta työsopimuksesta, esimerkki tyypillisestä vuosilomasta ja sairaslomasta: 2 viikkoa vuosilomaa, joka sisältää sairaslomapäivät) sen sijaan saa halutessaan käyttää. Jos sairaslomalle joutuu jäämään ennen vauvan syntymää, se vähentää aikaa, jonka saa olla poissa töistä synnytyksen jälkeen. Onneksi olen ollut tähän mennessä terve ja voinut olosuhteisiin nähden hyvin. Täällä ajatellaan, että perheen perustaminen on jokaisen oma valinta, joten muiden, ja etenkään työnantajan, ei katsota olevan velvollisia tukemaan perhettä siihen liittyvissä asioissa. Perheen saa perustaa, mutta se ei saa vaikuttaa työpanokseen.

Suomessa raskauden seurantaa hoitaa neuvolan terveydenhoitaja ja synnytyksessä apuna on kätilö. Lääkäriä tavataan normaalisti sujuvan raskauden aikana vain muutamia kertoja. Täällä meno on huomattavasti lääkärivetoisempaa. Raskauden seurantaa hoitaa tyypillisesti raskauksiin ja synnytyksiin erikoistunut lääkäri, joka myös hoitaa synnytyksen. Lääkärien rooli näkyy myös tilastoissa; täällä synnytyksissä päädytään huomattavasti useammin mm sektioon (2008: 30.3%) ja synnytyksen lääkkeellinen käynnistäminen on erittäin tavallista (2012: noin 23%). Uskoisin, että tämä liittyy ainakin osittain kovapalkkaisten lääkärien työvuorojen suunnitteluun. Hoidon kustannukset kattaa pääasiallisesti työnantajan kustantama terveysvakuutus, joten hoito on tavallaan vakuutusyhtiön ja sairaalan välinen lehmänkauppa. Ja rahaa siinä välissä tosiaan liikkuu: tuttavan kaksosten synnytyksen ja kolmen viikon keskoskaappihoidon lasku oli miljoona dollaria. Nämä kaksoset syntyivät raskausviikolla 32 ja lasten äidin ei annettu jäädä töistä pois erittäin tukalasta olosta huolimatta ennen kuin lapset sitten lopulta syntyivät.

Oman lääkärini tapaamisia on leimannut koko raskauden ajan kova kiire. Jollain tavalla on myös ollut koko ajan selvää, että raskauden seuranta on pääasiallisesti voittoa tavoittelevaa toimintaa: mitä pienempi työpanos, sitä useampia potilaita mahtuu yhdelle työpäivälle, ja mitä enemmän kokeita, joista voi laskuttaa vakuutusyhtiötä, sitä enemmän klinikka ja lääkäri saavat rahaa. Oman klinikan palveluita myös markkinoidaan agressiivisesti, eikä niiden laadusta aina kerrota koko totuutta. Erinäisten epämiellyttävien tapaamisten jälkeen päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että yritämme vaihtaa koko klinikan, ja näin ollen myös tämän lääkärin. Nähtäväksi jää, onnistuuko vaihto näin myöhäisessä vaiheessa ja jos onnistuu, onko tämä toinen klinikka ja sen työntekijät yhtään parempia kuin edelliset.

Valmistujaisjuhlissa

DSCF4636

Tänään pikku V:n päiväkodissa juhlittiin valmistujaisia eli päiväkodista syksyllä esikouluun siirtyviä lapsia. Meidän yllätykseksi lapset oli puettu seremoniaa varten amerikkalaisista elokuvista tuttuihin valmistujaiskaapuihin ja nelikolkkaisiin tupsuhattuihin. Tilaisuuden päätähdet olivat ahkerasti harjoitelleet ohjelmaa valmistujaisia varten – päätellen siitä, että pikku V:n ensimmäiset sanat kahtena juhlia edeltävinä aamuina olivat ”En mene tänään päiväkotiin, koska en osaa valmistujaislaulujen sanoja kokonaan”. Ohjelma sisälsikin useita lauluja sekä yhden tanssin ja lapset suoriutuivat ohjelmasta oikein hienosti. Tanssiesityksen aikana pikku V ja hänen paras kaverinsa tosin keskittyivät pääasiassa kiinnittämään hatusta irronnutta tupsua, mutta heillä näytti olevan oikein hauskaa, joten mitäs siitä! Päiväkodin opettajat pitivät tunteikkaita puheita ja seremonian jälkeen herkuteltiin nyyttikestimeiningillä kootuilla tarjoamisilla luokkahuoneessa.

DSCF4659

DSCF4655

Luokkahuone oli koristeltu lapsista kootuilla valokuvilla – jokaisesta lapsesta oli esillä sekä vauvakuva että uusi kuva valmistujaiskaavussa. Lapset saivat esikoulua edeltävän diplomin päiväkodin ”läpäisemisestä”, heidän päiväkotivuodestaan kootun kirjan ja CD:n sekä hauskat tähdenmuotoiset aurinkolasit (varustettuna tekstillä: tulevaisuuteni on niin häikäisevä, että minun täytyy käyttää aurinkolaseja). Opettajat puolestaan saivat lahjakortteja, lasten piirustuksia ja valokuvia.

DSCF4673

Syntymäpäivät puistossa

Pikku V täytti eilen 4-vuotta. Vielä kerran onnea ihanalle 4-vuotiaallemme! Synttäreiden juhlinta aloitettiin jo viime lauantaina, koska maanantaina Ville ja pikku V lensivät Suomeen. Juhlat jännittivät sankariamme etukäteen aika tavalla ja hän varmistelikin monta kertaa, että eihän sinne tule ketään vieraita tätejä/setiä järjestämään ohjelmaa (tämä on tavallista jumppasaleilla tmv. järjestetyissä juhlissa). Synttäripaikkana toimi lähellä oleva leikkipuisto, jossa pikku V viihtyy erityisen hyvin. Siellä on iso hiekkaleikkialue, hieno kiipeilykivi ja kiipeilytelineitä ja keinuja sekä isommille että pienemmille lapsille. Vieraiksi kutsuimme pikku V:n päiväkotikaverit ja lisäksi joitakin muita naapureita ja tuttavia. Juhlista tuli aika isot (noin 25 lasta vanhempineen), mutta puistoon mahtui hyvin. Itse juhlat menivät hienosti. Aurinko paistoi, lapsilla oli hauskaa ja aikuiset tuntuivat viihtyvän. Tässä joitakin kuvia synttärijuhlista.

DSCF1083

Juhlat ovat alkamassa.

DSCF1121

Synttärilahjateltassa oli tiivis tunnelma.

DSCF1100

Pikku V oli sitä mieltä, että hän tarvitsee synttärikukat. Tässä hänen valitsemansa kimppu ja synttärijunakakut.

DSCF1104

Kynttilöiden puhallus

DSCF1134

 Hiekkaleikkejä

DSCF1127

 Monet tulivat synttäreille pyörällä. Tässä yhden 4-henkisen perheen hienot ajoneuvot.

Makiaa mahan täydeltä

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olemme käyneet monissa lasten syntymäpäiväjuhlissa. Synttärit ovat täällä kohtuullisen iso juttu, johon saatetaan valmistautua jopa kaksi kuukautta etukäteen. Yksi tapa järjestää synttärit on vain vuokrata lasten gym-tila (lasten liikuntasali) tai eräänlainen sisäleikkitila ohjaajineen ja tarjoiluineen. Homma käy tällöin helposti, mutta voi olla aika kallista. Toinen vaihtoehto on järjestää juhlat leikkipuistossa ja stressaantua. Yhdetkään syntymäpäiväjuhlat eivät ole olleet sankareiden kotona.

Yksi asia mikä on yhdistänyt kaikkia synttäreitä on kakku. Se on aina iso, voimakkaan värikkäästi koristeltu suorakaiteen muotoinen tekele, jonka sisältö ei maistu miltään (siis itse ”kakku”), ja jonka kuorrute maistuu väkivaltaisen makealta. Päältä kaunis mutta silkkoa sisältä – aivan kuten moni muukin asia täällä Amerikassa. Vuosi sitten pikku-V vielä pyysi ottamaan kuorrutteen pois, niin että kakkua pystyi syömään ilman että kieltä kirvelee, mutta nyt homma on jo toisinpäin. Useimmat lapset täällä syövät tuosta ällömakeasti kuorrutetusta kakusta sen kuorrutteen – eikä juuri muuta.

Olemme Annen kanssa haaveilleet, että tarjoaisimme pikku-V:n 4-vuotis synttäreillä oikeaa kakkua. Kakun metsästys onkin ollut melkoisen työn takana. Olemme käyneet ja soittaneet moneen leipomoon ja vastaus tuohon kuorrutekysymykseen on ollut että: ”Juu-u, kakkujen kuorrutteet ovat täällä erittäin makeita ja me emme tee poikkeuksia siitä. Reseptiä ei voi muuttaa”. Pitkällisten tutkimusten, puheluiden ja kakkumaistajaisten jälkeen olemme vihdoin tilanneet synttärikakut. Toivottavasti ne maistuvat myös makeaan turtuneille vieraillemme!

Kirahvi, giraffe

01-DSCF7028Kotikulmilla

Viime viikkojen aikana täällä kotona on alkanut kuulua kaunista amerikanenglantia. Ei, Ville ja minä emme ole onnistuneet pääsemään eroon perisuomalaisesta aksentistamme vaan nyt kyse on perheemme pienimmästä. Pikku V omaksuu nopealla tahdilla uutta kieltä päiväkodissa ja niinpä monet lauseet tahtovat nyt kääntyä kotonakin englanniksi, vaikka puhummekin kotona suomea. Kolmevuotiaan oppimista on aika ihmeellistä ja hienoa seurata.

Muita viime aikojen kuulumisiamme ovat pari onnistunutta retkeä Sonoman viinialueelle (jossa tutustuimme viiniJUNAAN sekä JUNAhuvipuistoon, josta ostimme heti erittäin rakkaaksi muodostuneen Thomas-JUNA tarinakokoelman), lämpimien takkien kaivaminen kaapista kylmiä aamuja varten sekä Halloweenhulinat. Itse Halloween on vasta ensi torstaina, mutta luurangot ja kurpitsat ovat olleet asemissa näillä kulmilla jo monta viikkoa. Koska perheemme aikuiset eivät ole kovin hyvin kartalla Halloweenasioiden suhteen, Pikku V sai itse valita Halloweenasunsa. Pikku V ilmoitti haluavansa olla kirahvi. Kirahviasu löytyi kuin löytyikin ja asuvalinta oli ilmeisen onnistunut. Kirahvimme kun on saanut söpöimmän puvun palkinnon molemmissa Halloweenjuhlissa, joissa olemme käyneet.

2-DSCF6966Söpöin kirahvi FAHAssa (Finnish American Home Association)

3-DSCF6968Allekirjoittaneelta alkaa löytyä jo Amerikkalaista tekohymyn tapaista
(huom kuva on otettu saunomisen jälkeen, pääsin saunaan ensimmäistä kertaa Suomesta lähdön jälkeen!)

02-DSCF7036Halloweenjuhlien portilla Stanford Westissä

08-DSCF7089
Kaverukset kirahvi ja lohikäärme Puff

06-DSCF7077JUNA

09-DSCF7099Prinsessa antoi karkeilla täytetyn palkintopokaalin kirahville

10-DSCF7117Nam!