Vauvan kanssa Kaliforniassa

DSCF5219

Tasan yhdeksän kuukautta sitten elimme jännittäviä hetkiä. Laskettu aika oli illassa ja taas yksi työpäivä pulkassa. Vauva ei vielä ollut ilmoitellut tulostaan, mutta väsymys alkoi jo painaa, joten olin tehnyt viimeiset kaksi päivää etätöitä kotoa käsin. Oloni oli helpottunut, koska olin selvinnyt terveenä ja työkykyisenä näin pitkälle ja olin ehtinyt ajaa alas kaikki labratyöni. Seuraavana aamuna klo 8 menimme sairaalaan testeihin ja 15 tuntia myöhemmin saimme kainaloomme ihastuttavan vauvan.

Seuraavat 12 viikkoa olivat ihanat. Vauvamme osoittautui paljon nukkuvaksi ja hyväntuuliseksi. Aurinko paistoi joka ikinen päivä ja ulkoilimme paljon. Töihin paluuta en oikeastaan miettinyt enkä pelännyt etukäteen; ehkä siksi, että koska vaihtoehtoja ei ollut, asiaa oli ihan turha jahkailla. Sain olla kotona vauvaa hoitamassa 12 viikkoa, jonka aikana sain pientä rahallista korvausta. Jos olisin ollut töistä poissa pidempään, olisimme joutuneet poistumaan maasta, koska minä olen perheessämme viisumin päähaltija. Olin muuten työpaikallani ensimmäinen äiti, joka oli yhteen putkeen 12 viikkoa poissa töistä – muut olivat olleet 6 viikkoa kokonaan poissa ja sen jälkeen 12 viikkoa osa-aikaisesti.

Vauvan syntymä muuttaa perhettä myös täällä Kaliforniassa. Usein niin paljon, että uusi äiti jättää työelämän pysyvästi. Jos äiti haluaa pitää työpaikkansa, hän palaa töihin äitiysloman loputtua eli hyvällä tuurilla 12 viikon kuluttua (kaikki eivät ole oikeutettuja näin pitkään lomaan) ja sen jälkeen vauvaa alkaa hoitamaan joku muu. Olimme onnekkaita, koska Ville sai työnantajaltaan palkallista isyyslomaa 14 viikkoa. Näin pitkä isyysvapaa on Yhdysvalloissa hyvin poikkeuksellista. Suurin osa yrityksistä ei tarjoa isyysvapaata lainkaan ja nekin isät, joille sitä tarjotaan käyttävät sitä hyvin vähän tai käyttävät sen lomailuun vaimon ollessa kotona hoitamassa lapsia. Isyysloman ensimmäiset kaksi kuukautta tosin kuluivat töitä tehden täysipäiväisen vauvanhoidon lomassa, koska Villen tilalle ei löydetty ajoissa tuuraajaa.

DSCF6564

DSCF6651

Palasin siis töihin lokakuun puolivälissä – yllätys yllätys – rintapumpun kanssa. Tämä voi kuulostaa suomalaiseen korvaan oudolta, mutta on täällä oikeastaan melko tavallista. Sairausvakuutus korvaa yhden rintapumpun/vauva ja työnantajan on puolestaan tarjottava tila, jossa työntekijä voi pumpata rintamaitoa. Näin ollen minä olen ollut jo yli puoli vuotta täysipäiväisesti töissä, mutta saan edelleen imettää vauvaamme. Tämä on sujunut yllättävän hyvin, mutta vaatii järjestelmällisyyttä ja melkoista pumppujen pesurumbaa.

Mitä sitten tapahtuu kun kaikki vanhempainvapaat on käytetty? Päivähoitopaikkoja vastasyntyneille on tarjolla vähän ja ne ovat kalliita. Tarjolla on myös perhepäivähoitoa sekä hyvin kalliita lastenhoitajia. Vierailimme päiväkodin vauvaryhmässä, josta meille tarjottiin hoitopaikkaa. Ryhmässä oli 12 lasta ikähaitariltaan 6 vk-18 kk ja 3-4 hoitajaa. Päiväkoti oli se sama tuttu paikka, jossa pikku V oli aiemmin hoidossa, mutta tämä ryhmä vaikutti lähinnä vauvojen varastolta. Tämän vierailun tuloksena päädyimme etsimään ihan tosissamme hyvää lastenhoitajaa. Saimme naapureiltamme hyviä vinkkejä siitä, mitä lastenhoitajaa etsiessä tulee ottaa huomioon. Laitoimme työpaikkailmoituksia useille sivustoille, joiden avulla etsitään lastenhoitajia ja saimmekin melkoisen tulvan vastauksia mitä erikoisemmilta työnhakijoilta. Löysimme lopulta luotettavan ja pätevän hoitotädin, joka aloitti meillä helmikuun alussa. Hän hoitaa vauvaa klo 9 alkaen, hakee iltapäivällä pikku V:n bussipysäkiltä ja hoitaa molempia lapsia loppupäivän. He ulkoilevat paljon ja käyvät myös joka perjantai kirjastossa vauvojen satutunnilla. Tämä järjestely tuo arkeemme joustavuutta ja toimivuutta, mutta vie perheemme käteenjäävästä palkasta melkein puolet.

DSCF6779

DSCF6755

Huomenna vauvamme täyttää yhdeksän kuukautta. Niihin on mahtunut paljon iloa, onnea ja oppimista mutta myös ikävöintiä, uupumusta ja melkoinen määrä työtä.

Syyskuun kuulumisia

Pikkuneidin syntymästä on tänään tasan 8 viikkoa. Näinä viikkoina täällä on kasvettu kovasti. Oikeastaan kasvuspurtti alkoi jo ennen hänen syntymäänsä: minä tietysti kasvatin vauvamasua 9 kuukautta, mutta nyt en tarkoita sitä. Pikku V:n otti huiman kasvupyrähdyksen heinäkuussa: poika näyttää heinäkuussa alussa otetuissa kuvissa paljon pienemmältä ja nuoremmalta kuin kuukautta myöhemmin. Jopa hänen tukkansa ja silmäripsensä ovat kesän aikana muuttuneet paljon paksummiksi!

DSCF5567

Myös pikkusisko on kasvanut hurjasti. Ihan pieniä vaatteita meillä ei hänelle ollutkaan varattuna, mutta ne vaatteet, jotka olivat 8 viikkoa sitten vielä kovin väljiä, ovat saaneet kummasti täytettä sisälleen. Pikkusisko on osoittautunut paljon nukkuvaksi, tyytyväiseksi vauvaksi. Hänestä on tulossa koko ajan tarkkaavaisempi ja hän on hereillä ollessaan kiinnostunut ympäristöstään, etenkin ikkunoista ja isoveljestä.

DSCF5626

Perheemme kasvoi vauvan syntymän myötä neljän hengen perheeksi. Etukäteen vähän arvelutti, että miten arki alkaa rullaamaan kahden lapsen kanssa, joiden ikäero on niin iso. Oikeastaan perhe-elämä vauvan ja 5-vuotiaan kanssa tuntuu parin kuukauden harjoittelun jälkeen yllättävän mukavalta. Vauva on ensinnäkin yllättänyt ihanuudellaan – jotenkin oli päässyt unohtumaan, miten ihana oma vauva onkaan! Pikku V taas on touhukas, hauska ja (alkupäivien mustasukkaisuuden jälkeen) vauvan suhteen erittäin kärsivällinen poika. Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaankin, koska tekemiset Pikku V:n kanssa keskeytyvät aika usein vauvan vaatiessa hoitoa ja huomiota. Tälläisissa tilanteissa pikku V odottaa ja odottaa ja sitten taas jatketaan. Pikku V:stä on jopa tullut aika tarkka huomioimaan vauvan tarpeita; usein saan ohjeita, kuten: ”nyt pitäisi vaihtaa vaippa” tai ”nyt pikkusisko haluaa syliin”. Vauvan kanssa touhuamisen ohella on tosi mukavaa vaihtelua lennättää leijaa, pelata kimbleä tai katsoa vaikkapa ”Olipa kerran elämä”-jakso pikku V:n kanssa. Tällä viikolla on muuten katsottu jo kahdesti jakso: ”Mikä on solu?” Häntä myös kiinnostaa yhä enemmän laskeminen, lukeminen ja kaikenlainen rakentaminen.

Me vanhemmat olemme jaksaneet vauva-arkeen palaamista pitkän tauon jälkeen ihan hyvin, mutta kyllä täällä on väsymystäkin ilmassa. Ville hoitaa pikku V:n eskariin lähdön ja aloittaa aikaisin työpäivän, joten häntä taitaa väsyttää tällä hetkellä meistä eniten. Minä taas hoidan yöheräilyt. Niistä huolimatta olen jaksanut ihmeen hyvin. Ehkäpä imetyshormoneilla, auringon valolla sekä aamu-unilla on kaikilla osuutta asiaan.

Silloin kun pikku V syntyi, muutos arjessamme oli iso. Jotenkin elämä alkoi pyörimään täysin vauvan ympärillä ja vauvan rytmin mukaan – sitä ennen rytmin ja tekemiset oli saanut päättää itse. Huvittavaa kyllä, nyt meidän rytmiä ei niinkään sanele vauva, vaan pikku V:n koulubussin aikataulu! Pikku V on aina ollut aamu-uninen, joten jännitimme etukäteen, että miten poika herää niin ajoissa, että ehtii herätä, syödä aamupalan ja bussiin, joka lähtee 7.20. Huoli oli turha: koska pikku V:n iltatoimet alkavat tätä nykyä seitsemältä ja kahdeksalta hän on jo unessa, aamut ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin. Kello kolme kotiin palaa (useimmiten) iloinen ja reipas eskarilainen.

DSCF5494

Vauvaa odotellessa

DSCF4700

Jos olisimme Suomessa, olisin jäänyt viimeistään tänään äitiysvapaalle. Koska olemme täällä Kaliforniassa, odottelen vauvan syntymää – yllätys, yllätys – töissä käyden. Koska pikku V syntyi hyvin lähellä laskettua aikaa, oletan että edessä on noin 5 viikkoa töitä. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tämä tuntuu todella oudolta käytännöltä. Monet työtehtävät ovat hankalia vauvamahan kanssa, puhumattakaan siitä, että töissä käyminen alkaa ottaa voimille aika tavalla. Töissä on myös vaikea suunnitella asioita, kun ei tiedä kuinka kauan siellä viellä pystyy olemaan. Vauvan syntymän jälkeen saan olla 6 viikkoa palkallisella työkyvyttömyysvapaalla ja siihen päälle 6 viikkoa lähes palkattomalla ”vauvaan sitoutumis” (baby bonding) -vapaalla.

On aika huvittavaa, kuinka raskauden aikana täällä kehotetaan välttämään monia asioita; muun muassa pyöräilyä (kaatumisriskin takia), lämpimässä vedessä uimista sekä saunomista (en edes tiedä minkä takia). Töissä käymistä synnytyksen käynnistymiseen asti pidetään kuitenkin täysin normaalina; oma lääkärini kertoi, että raskausoireiden takia lääkäri ei voi määrätä sairaslomaa. Omia sairaslomapäiviä (joiden määrä riippuu omasta työsopimuksesta, esimerkki tyypillisestä vuosilomasta ja sairaslomasta: 2 viikkoa vuosilomaa, joka sisältää sairaslomapäivät) sen sijaan saa halutessaan käyttää. Jos sairaslomalle joutuu jäämään ennen vauvan syntymää, se vähentää aikaa, jonka saa olla poissa töistä synnytyksen jälkeen. Onneksi olen ollut tähän mennessä terve ja voinut olosuhteisiin nähden hyvin. Täällä ajatellaan, että perheen perustaminen on jokaisen oma valinta, joten muiden, ja etenkään työnantajan, ei katsota olevan velvollisia tukemaan perhettä siihen liittyvissä asioissa. Perheen saa perustaa, mutta se ei saa vaikuttaa työpanokseen.

Suomessa raskauden seurantaa hoitaa neuvolan terveydenhoitaja ja synnytyksessä apuna on kätilö. Lääkäriä tavataan normaalisti sujuvan raskauden aikana vain muutamia kertoja. Täällä meno on huomattavasti lääkärivetoisempaa. Raskauden seurantaa hoitaa tyypillisesti raskauksiin ja synnytyksiin erikoistunut lääkäri, joka myös hoitaa synnytyksen. Lääkärien rooli näkyy myös tilastoissa; täällä synnytyksissä päädytään huomattavasti useammin mm sektioon (2008: 30.3%) ja synnytyksen lääkkeellinen käynnistäminen on erittäin tavallista (2012: noin 23%). Uskoisin, että tämä liittyy ainakin osittain kovapalkkaisten lääkärien työvuorojen suunnitteluun. Hoidon kustannukset kattaa pääasiallisesti työnantajan kustantama terveysvakuutus, joten hoito on tavallaan vakuutusyhtiön ja sairaalan välinen lehmänkauppa. Ja rahaa siinä välissä tosiaan liikkuu: tuttavan kaksosten synnytyksen ja kolmen viikon keskoskaappihoidon lasku oli miljoona dollaria. Nämä kaksoset syntyivät raskausviikolla 32 ja lasten äidin ei annettu jäädä töistä pois erittäin tukalasta olosta huolimatta ennen kuin lapset sitten lopulta syntyivät.

Oman lääkärini tapaamisia on leimannut koko raskauden ajan kova kiire. Jollain tavalla on myös ollut koko ajan selvää, että raskauden seuranta on pääasiallisesti voittoa tavoittelevaa toimintaa: mitä pienempi työpanos, sitä useampia potilaita mahtuu yhdelle työpäivälle, ja mitä enemmän kokeita, joista voi laskuttaa vakuutusyhtiötä, sitä enemmän klinikka ja lääkäri saavat rahaa. Oman klinikan palveluita myös markkinoidaan agressiivisesti, eikä niiden laadusta aina kerrota koko totuutta. Erinäisten epämiellyttävien tapaamisten jälkeen päädyimme lopulta sellaiseen ratkaisuun, että yritämme vaihtaa koko klinikan, ja näin ollen myös tämän lääkärin. Nähtäväksi jää, onnistuuko vaihto näin myöhäisessä vaiheessa ja jos onnistuu, onko tämä toinen klinikka ja sen työntekijät yhtään parempia kuin edelliset.

Kesäuutisia

Blogissamme on ollut tänä keväänä valitettavan hiljaista. Täällä on tapahtunut kuitenkin kaikenlaista, mutta emme ole vain ehtineet, jaksaneet tai muistaneet kirjoittaa kuulumisia tänne sivustolle. Tässä nyt pieni päivitys mitä on tapahtunut ja mitä on tulossa. Tammikuussa kävimme passin uusimisreissulla Los Angelesissa Suomen konsulaatissa, sillä passin voi täällä uusia ainoastaan henkilökohtaisesti paikan päällä. Samalla reissulla kävimme myös Disneylandissa ja Joshua Tree National parkissa. Matka oli kaikin puolin onnistunut. Maaliskuussa oli vuorossa miltei kolmen viikon reissu Suomeen viisumeita uusimaan ja sukulaisia ja ystäviä moikkaamaan. Näistä vielä lisää kunhan saamme kuvat järjestettyä ja kirjoitushanat käynnistymään uudestaan!

JalkapalloiluaPikku V on aloittanut tänä keväänä jalkapallokerhossa, jossa opetellaan joka lauantai puolisen tuntia pallon käsittelyä ja hieman pelataankin. Tämä on oikeastaan pikku V:n ensimmäinen ohjattu harrastus ja hän on siitä erittäin innoissaan. Ensi elokuussa on luvassa isompia uusia tuulia, kun pikku V siirtyy ihan naapurissa sijaitsevasta päiväkodista kampuksen toisella laidalla sijaitsevaan esikouluun. Esikouluun siirtyminen tapahtuu täällä amerikassa siis 5-vuotiaana eli vuotta aiemmin kuin Suomessa. Onneksi mukana on siirtymässä useita hyviä kavereita. Viime viikolla uudet esikoululaiset ja heidän vanhempansa pääsivät tutustumaan esikouluun satutuokion merkeissä ja oli hienoa nähdä, että pikku V oli esikoulun tiloissa ja pihalla kuin kotonaan.

Suuri uutinen on, että perheeseemme on tulossa uusi perheenjäsen! Tyttäremme (ja kovasti odotetun pikkusiskon) on määrä syntyä heinäkuun lopulla, johon on enää alle kolme kuukautta. Blogin kannalta tämä saattaa tarkoittaa sitä, että luvassa on sekä vauvakuvia että vertailevaa tutkimusta Suomen ja Amerikan perhepolitiikasta!

 

– Ville & Anne