Ensimmäinen koulusyksy

Blogikirjoituksissani on ollut hyvin pitkä tauko tyttäremme syntymän jälkeen. Syksy on mennyt kuin siivillä ja aikaa ja energiaa ei ole jäänyt enää kirjoittamiseen. Olen lupaillut bloggausta Pikku V:n esikoulun aloituksesta ja tässäpä tämä nyt sitten vihdoin ja viimein on. Huomenna alkaa kevätlukukausi, joten nyt on viimeinen hetki saada syyslukukausi pakettiin.

Kaliforniassa koulujen aloitusikä on 5 vuotta. Jos lapsi on syntynyt 1.9. 2009 – 31.8.2010 voi lapsi aloittaa Kindergartenin (eli esikoulun) elokuussa 2015. 1.9. – 31.12.2010 syntyneet voivat aloittaa Transitional Kindergartenin, joka on esi-esikoulu. Aloittamista voi myös lykätä vuodella, jos vanhemmat niin haluavat. Pikku V on syntynyt elokuussa, joten jos hän aloittaisi koulun elokuussa 2015, hän olisi yksi luokan nuorimmista ja vuoden odottamalla hän olisi yksi luokan vanhimmista oppilaista. Mietimme viime keväänä pitkään kumpaan ratkaisuun päätyisimme Pikku V:n kanssa. Esikouluunkin ilmoittauduttiin jo helmikuussa ennen kuin olimme varmoja että Pikku V aloittaisi siellä nyt syksyllä 2015.

Ratkaisun tähän tarjosi avoimien ovien päivä. Kävimme tutustumassa kouluun ja vaikutti siltä että Kindergarten ei paljoakaan eroa siitä päiväkodista, jossa Pikku V tuolloin oli. Pikku V:n päiväkodin opettaja oli myös sitä mieltä että Pikku V on kypsä aloittamaan koulun. Päätimme että koulu alkaa siis elokuussa 2015 ja ensimmäinen koulupäivä oli 18.8.2015.

DSCF5387
Bussia odottamassa ensimmäisenä kouluaamuna

Kindergarten, eli paikallinen esikoulu, on täällä ala-asteen yhteydessä ja jo paljon koulun kaltaisempi kuin suomalainen esikoulu – ainakin verrattuna siihen mitä se oli minun aikanani. Oppivelvollisuus alkaa jo Kindergartenista ja päättyy vasta lukioon (High School) kolmentoista vuoden päästä. Suomalainen oppivelvollisuus on siis 3-4 vuotta lyhyempi.

Koulupäivä alkaa joka päivä aamuherätyksellä kello 6:45. Olimme etukäteen pelänneet miten nämä aamut sujuisivat, mutta ongelmia on ollut yllättävän vähän. Pikku V on ollut hyvin reippaana lähdössä liikenteeseen. Tärkein tekijä onnistumisessa on ollut tarkat nukkumaanmenoajat. Kouluaamujen herätysten vuoksi tietysti viikonloppuaamuinakin herätään sitten ennen seitsemää.

Pikku V kulkee bussilla sekä kouluun että koulusta kotiin. Tämä on ollut erittäin kätevää perheemme päivittäisen logistiikan kannalta. Bussi lähtee aamulla klo 7:25 alle sadan metrin päästä kotioveltamme. Itse koulu alkaa klo 8. Ensimmäiset kaksi kuukautta Kindergarten päättyi joka päivä klo 11:30. Lokakuusta lähtien viikkoon tuli kaksi pidempää päivää. Puolet luokasta on tiistaina ja puolet torstaina klo 14:15 asti. Keskiviikkona on koko koulupiirin laajuinen lyhyt päivä ja koulu päättyy klo 13:15.Iltapäivällä poika tulee kotiin koulusta tai koulun yhteydessä olevasta iltapäiväkerhosta klo 14:50 tai keskiviikkoisin 14:20. Täytyy vain muistaa mennä ajoissa pysäkille odottamaan. Bussista hyppää ulos reipas poika joka on innokkaasti menossa kotiin syömään välipalaa.

DSCF5500
Ensimmäinen koulupäivä ohi!

Pikku V käy Stanfordin kampuksen kupeessa olevaa julkista ala-astetta, Amerikkalaiseen tapaan koulut arvostellaan tarkalla arvosteluasteikolla sillä hyvät koulut vaikuttavat paljon vanhempien päätökseen muuttaa eri alueille ja tietysti alueiden hintoihin. Tämän koulun arvosana on 10/10, Palo Alto-tyyliin.

DSCF6383

Koulu on periaatteessa ilmainen, mutta vanhempaineuvosto (PTA, Parent Teacher Association) ja Palo Alton koulupiirin laajuinen vanhempien verkosto (PiE, Parents in Education), ovat erittäin hanakasti kinuamassa lahjoituksia joka välissä. Suositeltu lahjoitusten määrä on noin 2000 dollaria per perhe per vuosi. PTA rahoittaa opiskeluvälineitä, tarvikkeita, tietotekniikkaa yms. PiE maksaa apuopettajien ja erikoisopettajien ja muun erikoishenkilökunnan palkkoja.

DSCF6381
Koulun kirjasto, jossa on myös tietokoneluokka

Vaikka julkinen koulu onkin ”ilmainen”, kustannuksia lisää merkittävästi meidän kohdalla iltapäivähoito, sillä koulupäivähän kestää vain 3.5 tuntia useimpana päivänä viikossa. Pikku V:n iltapäivähoito maksaa 130 dollaria per viikko. Useimmissa koulupiireissä koulubussi on ilmainen, mutta paloaltolaiset maksavat kumpaankiin suuntaan kulkevasta koulubussista 480 dollaria per lukukausi tai 960 dollaria per vuosi. Palo Alton ala-asteisiin vain tähän kulkee bussi. Kaikkiin muihin lapset pitää viedä autolla tai kävellen. Ja tännekin merkittävä osa lapsista viedään ja haetaan katumaastureilla. Ja aamu- ja iltapäiväruuhkat ovat sen mukaiset. Meidän kannaltamme bussi on oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto, sillä koulu on Stanfordin kampuksen toisella puolella ja sekä kiertäminen että kampuksen läpi ajaminen ruuhkassa on hyvin hyvin hidasta.

Yksi amerikkalaisen ala-asteen ero suomalaiseen on että yksi opettaja opettaa vain yhtä ikäluokkaa vuodesta toiseen. Oppilaiden opettaja vaihtuu siis joka vuosi. Oppilaiden luokkatoverit sekoitetaan myös joka vuosi. Suomessahan koko ala-asteen ajat lapsilla on samat tai lähes samat luokkatoverit ja opettajakin vaihtuu vain kerran tai kahdesti ensimmäisen kuuden vuoden aikana. Tämä tehdään uskoakseni kahdesta syystä: jotta oppilaat tutustuisivat mahdollisimman moneen ikätoveriin. Sosiaaliset suhteet ovat erittäin tärkeitä. Ja että opettajalle riittää tehdä vain yksi opetusmateriaali, jota voi sitten paukuttaa vuodesta toiseen. Pikku V:n opettaja on opettanut Kindergarten-luokkaa 30 vuotta ja samassa luokkahuoneessa 15 vuotta. Luokat on nimetty rakennuksen kirjaimen ja luokkahuoneen numeron mukaan, eikä luokka-asteen mukaan. Kindergarten luokkia on kolme D-1, D-2 ja P-1. Ihmettelin pitkään että miksei vain voisi olla 1 A, 1 B ja 1 C ensimmäiselle luokalle ja niin edespäin.

DSCF6382
Pikku V:n koululuokka.

Koulun pihalla on kaksi parakkirakennusta, joissa on iltapäiväkerho. Opettajat hakevat lapset koulusta ja järjestävät ohjelmaa iltapäiväksi. Pikku V on  puolipäiväisessä iltapäivähoidossa ja on tykännyt siitä kovasti. Siellä syödään lounas ja leikitään, askarrellaan ja kuunnellaan satuja.

DSCF5463
Lapset matkalla iltapäiväkerhoon
DSCF5469
Satutuokio

Pikku V on ainoa esikoululainen, joka kulkee iltapäiväbussilla koulusta takaisin kotiin. Muut kaverit jäävät sinne vielä kolmeksi-neljäksi tunniksi ja vanhemmat hakevat heidät sitten kuuden maissa kotiin. Pikku V:n koulupäivälle tulee pituutta matkoineen päivineen noin seitsemän ja puoli tuntia, joka on mielestämme viisivuotiaalle jo aivan riittävän pitkä päivä. Kavereiden koulupäivän pituus voi olla jopa 10 – 11 tuntia.

Syksy on mennyt paljon helpommin mitä kuvittelimme etukäteen. Pikku V on saanut paljon uusia ystäviä ja ollut reippaasti luokan toiminnassa mukana. Pikku V:n luokassa on 22 lasta, 11 poikaa ja 11 tyttöä. Oppilaat tulevat perheistä, jotka ovat kotoisin joka puolelta maailmaa. Eniten on Itä-Aasiasta, muutama Intiasta, muutama Väli- ja Etelä-Amerikasta. Olemme siis melkoisessa kansojen sulatusuunissa. Pikku V:n opettaja kertoi että luokan oppilaiden kotona puhutaan kotikielenä yhdeksää eri kieltä.

 

DSCF6330-2

Olen seurannut syksyllä opetusta aitiopaikalta. Ilmoittauduin apuopettajaksi jokaiseksi maanantai-aamuksi 8:00 – 9:30. Menemme siis Pikku V:n kanssa yhdessä (tai hän menee bussilla ja minä pyöräilen) maanantai-aamuisin kouluun ja olen mukana pienryhmätyöskentelyssä. Olemme tehneet piirtämistä, askarteluita, sanapelejä, muoto- ja kuviopelejä, tarinan kerrontaa ja sen semmoista. On ollut myös mukava jutella sekä oppilaiden että opettajien kanssa koulusta ja Kindergartenista yleisesti.

Luokassa askarrellaan paljon. Kirjoittamaan oppilaat opettelevat jäljentämällä kirjaimia. Isot ja pienet kirjaimet opetellaan samaan aikaan. Kirjainten opettelun jälkeen seuraava vaihe on äänteiden tunnistaminen, varsinkin sanojen alusta. Näitä harjoituksia olen ollut ohjaamassa seitsemän lapsen ryhmälle monta kertaa syksyn aikana.

DSCF6360DSCF6352

Englanninkielen lukemaan ja kirjoittamaan opettelu on aika erilaista kuin suomenkielen. Suomessa kun kirjaimet lausutaan useimmiten aina samalla tavalla, mutta englannissa useat kirjaimet voidaan lausua 3-6 eri tavalla tai jättää lausumatta kokonaan riippuen kontekstista. Englannin kirjoittamisen opiskelu siinä mielessä muistuttaa kiinan opiskelua, että ulkoa opeteltavaa on paljon. Pikku V osaa kaikki kirjaimet todella hyvin ja lukee esimerkiksi autojen rekisterikilpiä jo sujuvasti, mutta kirjaimista äänteisiin ja äänteistä sanoihin on vielä paljon opettelemista.

DSCF6368

Jokainen oppilas on vuorollaan Star of the Week, eli Viikon tähti. Viikon tähti on vanhempiensa kanssa tehnyt pienen julisteen itsestään: pari kuvaa, pituus, paino, hiusten väri, mistä tykkää, mitä toivoo, lempikirja yms. Viikko alkaa maanantai-aamuisin aina sillä että Viikon tähti esittelee julisteensa luokan edessä. Esiintymistaitoihin panostetaan jo pienestä pitäen. Viikon tähti saa myös tuoda joka päivä oman lelun kotoa näytettäväksi ja leikittäväksi. Ohjelmaan kuuluu myös pieni sanallinen matemaattinen tehtävä ja pussillinen jotain pieniä esineitä (20-50 kpl), joiden lukumäärää arvioidaan luokan kesken. Pikku V oli Viikon tähti marraskuun alussa ja tykkäsi siitä kovasti.

DSCF6349
Syksyn viimeinen Viikon tähti

Kyselykaavakkeessa syksyn alussa tiedusteltiin vanhemmilta että mikä heille on tärkeintä koulussa ja vastasimme että saada uusia ystäviä, oppia sosiaalisia taitoja ja englantia. Varsinaiset akateemiset tavoitteet, lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan opettelu, eivät mielestämme ole vielä lainkaan tärkeitä tässä vaiheessa. Tärkeämpää on sosiaalisten taitojen oppiminen. Olin kuvitellut etukäteen että monet lapsista osaisivat jo lukea ennen K:n aloittamista, mutta lapset ovatkin olleet yllättävän samalla tasolla keskenään. Piirtämistaidossa taas on aika isoja eroja.

DSCF6324-2
Syksyn viimeinen kouluaamu

Kaikenkaikkiaan ensimmäinen koulusyksy on mennyt Pikku V:ltä erittäin hyvin. Koko syksyn aikana ei ole ollut montaa aamua etteikö hän olisi ollut lähdössä sinne reippaasti. Ja koko joululoman ajan hän on kovasti odottanut pääsevänsä takaisin. Huomenna se vihdoin alkaa!

Lisää kuvia löytyy täältä.

Hyvää Joulua!

Tämä syksy on mennyt mukavasti, mutta aivan mahdottomalla vauhdilla. Yhtäkkiä olikin jo joulukuu ja meillä alettiin laskemaan päiviä jouluaattoon. Ja huomenna todellakin on se jännittävä päivä!

Kävimme viime viikonloppuna katsomassa San Franciscon oopperassa Pähkinänsärkijä-baletin. Esitys oli mahtavan hieno ja seurueen nuorimmainenkin tempautui jännittävään tarinaan mukaan. Pikkusisko jäi ensimmäistä kertaa lastenhoitajan  hoitoon kotiin ja kotimiehilläkin oli sujunut oikein hyvin.

IMG_3862FullSizeRender (1)IMG_3866

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!

Syyskuun kuulumisia

Pikkuneidin syntymästä on tänään tasan 8 viikkoa. Näinä viikkoina täällä on kasvettu kovasti. Oikeastaan kasvuspurtti alkoi jo ennen hänen syntymäänsä: minä tietysti kasvatin vauvamasua 9 kuukautta, mutta nyt en tarkoita sitä. Pikku V:n otti huiman kasvupyrähdyksen heinäkuussa: poika näyttää heinäkuussa alussa otetuissa kuvissa paljon pienemmältä ja nuoremmalta kuin kuukautta myöhemmin. Jopa hänen tukkansa ja silmäripsensä ovat kesän aikana muuttuneet paljon paksummiksi!

DSCF5567

Myös pikkusisko on kasvanut hurjasti. Ihan pieniä vaatteita meillä ei hänelle ollutkaan varattuna, mutta ne vaatteet, jotka olivat 8 viikkoa sitten vielä kovin väljiä, ovat saaneet kummasti täytettä sisälleen. Pikkusisko on osoittautunut paljon nukkuvaksi, tyytyväiseksi vauvaksi. Hänestä on tulossa koko ajan tarkkaavaisempi ja hän on hereillä ollessaan kiinnostunut ympäristöstään, etenkin ikkunoista ja isoveljestä.

DSCF5626

Perheemme kasvoi vauvan syntymän myötä neljän hengen perheeksi. Etukäteen vähän arvelutti, että miten arki alkaa rullaamaan kahden lapsen kanssa, joiden ikäero on niin iso. Oikeastaan perhe-elämä vauvan ja 5-vuotiaan kanssa tuntuu parin kuukauden harjoittelun jälkeen yllättävän mukavalta. Vauva on ensinnäkin yllättänyt ihanuudellaan – jotenkin oli päässyt unohtumaan, miten ihana oma vauva onkaan! Pikku V taas on touhukas, hauska ja (alkupäivien mustasukkaisuuden jälkeen) vauvan suhteen erittäin kärsivällinen poika. Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaankin, koska tekemiset Pikku V:n kanssa keskeytyvät aika usein vauvan vaatiessa hoitoa ja huomiota. Tälläisissa tilanteissa pikku V odottaa ja odottaa ja sitten taas jatketaan. Pikku V:stä on jopa tullut aika tarkka huomioimaan vauvan tarpeita; usein saan ohjeita, kuten: ”nyt pitäisi vaihtaa vaippa” tai ”nyt pikkusisko haluaa syliin”. Vauvan kanssa touhuamisen ohella on tosi mukavaa vaihtelua lennättää leijaa, pelata kimbleä tai katsoa vaikkapa ”Olipa kerran elämä”-jakso pikku V:n kanssa. Tällä viikolla on muuten katsottu jo kahdesti jakso: ”Mikä on solu?” Häntä myös kiinnostaa yhä enemmän laskeminen, lukeminen ja kaikenlainen rakentaminen.

Me vanhemmat olemme jaksaneet vauva-arkeen palaamista pitkän tauon jälkeen ihan hyvin, mutta kyllä täällä on väsymystäkin ilmassa. Ville hoitaa pikku V:n eskariin lähdön ja aloittaa aikaisin työpäivän, joten häntä taitaa väsyttää tällä hetkellä meistä eniten. Minä taas hoidan yöheräilyt. Niistä huolimatta olen jaksanut ihmeen hyvin. Ehkäpä imetyshormoneilla, auringon valolla sekä aamu-unilla on kaikilla osuutta asiaan.

Silloin kun pikku V syntyi, muutos arjessamme oli iso. Jotenkin elämä alkoi pyörimään täysin vauvan ympärillä ja vauvan rytmin mukaan – sitä ennen rytmin ja tekemiset oli saanut päättää itse. Huvittavaa kyllä, nyt meidän rytmiä ei niinkään sanele vauva, vaan pikku V:n koulubussin aikataulu! Pikku V on aina ollut aamu-uninen, joten jännitimme etukäteen, että miten poika herää niin ajoissa, että ehtii herätä, syödä aamupalan ja bussiin, joka lähtee 7.20. Huoli oli turha: koska pikku V:n iltatoimet alkavat tätä nykyä seitsemältä ja kahdeksalta hän on jo unessa, aamut ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin. Kello kolme kotiin palaa (useimmiten) iloinen ja reipas eskarilainen.

DSCF5494

Ihania asioita

Viime aikoina uutisissa on ollut paljon synkkiä uutisia, ja ehkäpä juuri siksi ja sen vastapainoksi olen yrittänyt ajatella elämässämme tällä hetkellä olevia hyviä asioita. Täällä blogissakin on tullut hyvin usein kirjoitettua juuri niistä asioista, jotka Amerikassa ja Kaliforniassa asumisessa erityisesti ärsyttävät. Täällä on kyllä myös paljon sellaista, mistä pidän ja asioita, joita varmasti ikävöin sitten kun emme enää asu täällä.

Tässä siis vaihteeksi lista ihanista asioista, joista osa on pieniä arkipäiväisiä mielen ilahduttajia, ja osa hieman isompia juttuja:

  • Hurja, hurjan kaunis luonto: vuoret, metsät, meri. Lenkkipolun varrella olen nähnyt monena päivänä kolibrin!
  • Auringon valo: sitä on on paljon ja se pitää mielen pirteänä.Screenshot 2015-09-04 22.27.30
  • Ystävälliset, paljon hymyilevät ihmiset: on oikeasti mukavaa, että ihmiset tervehtivät toisiaan ja muutenkin puhutaan muillekin kuin vain tutuille. Tätä ja tähän sopeutumista muuten pelkäsin etukäteen melkein eniten!
  • Lasten läsnäolon huomioiminen: lapsia tervehditään ja puhutellaan siinä missä aikuisiakin tai jopa useammin.
  • Jos joku asia on huonosti, toimitaan sen muuttamiseksi: olen törmännyt useasti tilanteeseen, jossa on otettu ”härkää sarvista” kun joku asia harmittaa. Tuntuu, että täällä Kaliforniassa kuulee valitusta aika harvoin (ihme kyllä, ainakin suomalaisen perspektiivistä tarkasteltuna!). Täältä löytyy sivusto, jossa voi auttaa heitä, joilla asiat ovat tällä hetkellä todella huonosti, heitä, jotka ovat menettäneet kaiken.
  • Fiksut palvelut ja yritykset: doordash (tuo ruokaa lähiravintoloista kotiovelle 45 minuutissa tilauksesta), earthbaby (noutaa kotoa ja kompostoi kompostoituvat, mutta tavalliseen kompostiin kelpaamattomat kertakäyttövaipat), uber (taksipalvelu loistavalla käyttäjäkokemuksella).
  • Hyvä ruoka ja etenkin herkulliset kasvikset ja hedelmät: esimerkkinä avokado, joka on pikku V:n ehdoton suosikki ruokapöydässä ja sattuu myös olemaan täällä kotoperäinen laji. Leivonnaisista suosikkeja ovat baagelit (bagels), kanelileipä (cinnamon bread) ja banaanikakku (banana bread).
  • Jännittävä työ ja mukavat työkaverit.
  • Nämä kolme:

Neiti-Vatén-San-Jose-newborn-photographer-14

Viisi ihanaa vuotta

Ensimmäinen pikku-Lego paketti
Ensimmäinen pikku-Legopaketti avattiin ihan oikeana syntymäpäivänä

Viisivuotispäivän aamu

Viime viikonloppuna juhlittiin pikku V:n kaverisynttäreitä. Pikkusiskon arvioitu saapumisaika osui niin lähelle pikku V:n oikeata syntymäpäivää, että siirsimme juhlat suosiolla elokuun jälkimmäiselle puoliskolle. Näitä juhlia kyllä odotettiinkin oikein toden teolla. Iso V ja Pikku V suunnittelivat juhlat ”Ryhmä Hau”- (koiranpennuista kertova lastenohjelma) teeman ympärille ja teemaan sopivat kutsukortit askarreltiin itse. Muuten yritimmekin sitten mennä sieltä missä aita on matalin.

DSCF5517

DSCF5508

DSCF5521

Vuokrasimme ”La Petit Playhouse”-nimisestä sisäleikkipuistosta kahden tunnin ajan synttärien juhlimiseen ja juhlien tarjoilut tilattiin tai ostettiin valmiina. Lapset saivat ensin kiipeillä, laskea mäkeä ja purkaa 5-vuotiaan loputonta energiaa tunnin ajan ja sen jälkeen syötiin välipalaa, juotiin kakkukahvit, sekä tietysti laulettiin onnittelulaulu päivänsankarille. Ensimmäistä kertaa emme kieltäneet synttärivieraita tuomasta lahjoja. Pikku V on nykyisin kovin tärkeänä antamassa syntymäpäivälahjoja kavereilleen – ajattelimme, että ehkä hän osaa odottaa niitä sitten jo myös itse. Tämän tuloksena meillä on nyt melkoinen lelukasa, jollaista meidän perheessä ei ole aiemmin edes nähty.

Pikku V:tä on harmittanut kun pikkusisko on saanut niin paljon huomiota sekä meiltä vanhemmilta, että muilta. Viikko sitten meillä juhlittiin pikkusiskon nimiäisiä ja silloin pieni oli tietenkin juhlien keskipiste. Nyt oli sitten isoveljen vuoro olla juhlittava. Pikkusisko oli hienosti synttärijuhlissa mukana ja nukkui tapansa mukaan koko kekkereiden ajan kantoliinassa.

DSCF5531

DSCF5525

DSCF5535
DSCF5541

Takana on pikku V:lle (ja meille vanhemmille!) muutenkin jännittävä viikko. Tiistaina hän aloitti esikoulun, joka sijaitsee Stanfordin kampuksen toisella puolella, joten sinne kuljetaan koulubussilla. Esikoulu kestää aamupäivän ajan (3.5 tuntia) jonka jälkeen hän menee pariksi tunniksi iltapäivähoitoon. Koulubussi tuo pojan kotiin vähän ennen kolmea. Ensimmäisenä päivänä Ville oli koko päivän mukana ja muina päivinä pikku V lähti eskariin reippaasti itsekseen. Laitamme myöhemmin kuvia ensimmäisestä eskaripäivästä. Meillä on nyt viisi ihanaa yhteistä vuotta takana pikku V:n kanssa ja tuntuu hyvältä huomata kuinka taitava, empaattinen ja fiksu 5-vuotias hänestä onkaan kasvanut!

Hän on täällä!

DSCF5053

Viikko sitten perheeseemme syntyi hurmaava tyttövauva. Viikko on ollut ihana, mutta uuvuttava. Kaikki on mennyt hyvin, mutta aika tuntuu karkaavan johonkin. Muutamia huomioita ja kuvia kuluneelta viikolta:

  • Ihastuttava vauvamme nukkuu lähes koko ajan, mutta vaikuttaa hereillä ollessaan tempperamenttiselta tytöltä
  • Yksilapsisen perheen muuttuminen kaksilapsiseksi yhdessä yössä tuo mukanaan uusia haasteita
  • Viidessä vuodessa moni käytännön asia on ehtinyt yksinkertaisesti unohtua

Laitamme myöhemmin lisää kuvia ja kirjoituksia viime päivien kokemuksista, kunhan arki alkaa sujua!

Neiti-Vatén1

Neiti-Vatén2

Mökkireissu Big Surissa

DSCF4978

Viime viikonloppuna Amerikassa juhlittiin itsenäisyyspäivää ja sen kunniaksi saimme nauttia kolmepäiväisestä viikonlopusta. Me päätimme tutustua hieman paremmin parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Big Surin rannikkoon. Big Sur sijaitsee Montereyn eteläpuolella ja se on tunnettu dramaattisista rantamaisemistaan valtatie ykkösen varrella. Vuokrasimme mereen viettävän jyrkänteen reunalta mökin (löytyy yläpuolella olevan kuvan keskikohdasta, jossa tumma puurykelmä), jossa pääsimme nauttimaan parin päivän ajan mökkielämän mausta, kuten takkatulesta, letuista ja grillauksesta. Uimaan ei sen sijaan uskallettu, koska merivesi on Pohjois-Kaliforniassa todella kylmää ja Big Sur on tunnettu jyrkästä rantaviivastaan. Helteisen viikon päätteeksi oli myös ihanaa päästä Palo Altosta hieman viileämmälle alueelle.

DSCF4933

Big Surista löytyi paljon kaunista ja mielenkiintoista. Pieneltä alueelta löysimme vesiputouksen, kauniin hiekkarannan, sata vuotta vanhan (hiekkaisen sekä melkoisen jyrkän ja mutkittelevan) rantatien, näimme harvinaisia Kalifornian korppikotkia, kävimme Henry Millerin muistolle omistetussa erinomaisessa kirjakaupassa ja tietenkin söimme hyvää ruokaa ja tapasimme mukavia ihmisiä. Pikku V on tällaisista reissuista haltioissaan; on jännittävää olla yhdessä yliyönreissussa. Hän on myös alkanut olla hämmästyttävän sosiaalinen ja tutustuu mielellään (sekä nopeasti) uusiin lapsiin. Tällä reissulla pikku V ystävystyi erään pojan kanssa, jonka perheen kanssa satuimme samalle vesiputouksen luo vievälle kävelyreitille. Tätä kaveria sitten ikävöitiin vielä seuraavanakin päivänä. Täältä löytyy lisää niitä Big Surin kuuluisia maisemia!

DSCF4962

Tämä oli todennäköisesti meidän viimeinen roadtrip kolmihenkisellä kokoonpanolla. Seuraavina viikkoina pyrimme retkeilemään visusti sairaalan tuntumassa ja mielellään alueella, jossa kännykät toimivat (Big Surissa ei toiminut!).